Vuoden ensimmäinen oikea päivä

Ihana päivä. Eka päivä koulua. Koululle oli ostettu ala-aulaan uudet punaiset sohvat. Olin saanut hoitotyön perusteet-kurssista nelosen, vähänkö oon iloinen.

Kävin koulun jälkeen Jasminen kanssa hoitelemassa asioita kaupungilla, eli vein Uuden Vuoden temmellyksissä hajonneet kengät suutarille ja samalla ostin Jasminelle sellaisen pantaan laitettavan sydämenmuotoisen nimilaatan, jossa on puhelinnumeroni (ilmainen vihje sinkkumiehille). Kävimme Beauty centerillä maksamassa vähän jäsenmaksuja eteenpäin, tykkään elää niin että pakollisia menoja voi järjestellä pois alta ajoissa. Jasminen kanssa on aina mukava liikkua, koska se saa jatkuvasti osakseen ihailua. Ihmiset tykkäävät lähestyä dalmatiankoiran kanssa kulkevaa - eihän sellainen VOI olla paha ihminen. Eikä se olekaan.

Tässä elämäntilanteessani sattuu olemaan monta askarruttavaa asiaa, ja paras keino kaikkien murheiden poistamiseksi mielestä on infernaalinen fyysinen rääkki. Kaksi tuntia hyvällä sykkeellä ja jo oli velatkin saatavia. Jumppien jälkeen jäin pukuhuoneeseen hengailemaan, kuten tapana on. Kestää kauan nauttia kuumasta suihkusta, kuivatella, rasvata ihoa ja harjata tukkaa... iltaisin pukuhuone on hiljainen ja ilmassa vallitsee ihana kiireettömyys, olo on aina raukea ja onnellinen.

Se raukeudesta, kun ulkona odotti lumisade ja tuskastuttava hanki, jossa möngin pyörällä kotiin. Olo oli kuin kivireen eteen valjastetulla chihuahualla läähättäessäni lopulta kotiovella. Sinne meni myös se suihkunraikkaus. Jostain syystä hidas ja raskas eteneminen ei saanut mielialaa laskettua. Ehkä henkilökohtainen empiirinen ihmiskokeeni, aktiivinen aivopesu ja henkinen bodaaminen kohti iloisempaa elämää tosissaan toimii. Ei edes tehnyt mieli kiroilla. Sen sijaan taisin vähän hyräillä, tai oikeastaan laulaa ääneen. Ei kukaan tuommosella säällä kulje ulkona, siellä voi laulaa ihan vapaasti.

Kämppistilanne on vaiheessa, mutta tänään tuli yllättäen muutama uusi vastaus. Toivon, että ensimmäisenä kämppää katsomassa käynyt mukava tyttö pääsisi muuttamaan, mutta on vielä muutamia mutkia matkassa. Ei kai se auta kuin ottaa se, joka ensimmäiseksi suostuu? Harmi vain, kun kemiat pelaavat niin hyvin yhteen, niin sitten ottaa joku, jonka kanssa ei pelaa ihan niin hyvin, vaikka kaikkien kanssahan tässä toimeen tullaan. Ei sitä koskaan vaan tiedä minkälaisia friikkejä naisista paljastuu.

Tuli käytyä ruokaostoksilla. Onni on sitä, että on ruokaa kaapissa, hyvää ruokaa ja monta vaihtoehtoa. Olen oikea piru nälissäni. Ostin myös uuden hammasharjan, megatuupin hammastahnaa ja purkkaa siltä varalta, että joku haluaa suudella... tästä eteenpäin kuljen purkka suussa, vaikka vaikutankin sitten ehkä bimbolta (enkö muka ole?). Eipä siitä haittaakaan ole.

Oikeastaan, tämä on hirveän onnellinen vaihe. Toiveikasta odottamista tulevaisuuden suhteen. En halua edes kuvitella olevani joskus siinä tilanteessa missä olin pitkään ennen tätä - eroamassa, jaappaamassa, yrittämässä loputtomasti muuttaa kaikkea taas hyväksi. Ei silloin voinut haaveilla paljon mistään. Edessä on säkenöintiä. Voiko sen pitää aina siellä, jos sen kohtaa, meneekö se ohi?

Kello on nyt jo aivan liikaa, nukkumaanmenoaika meni aikoja sitten. Tästä illasta ei tullut yhtään levoton, ja se on ihan jees. Aika haipakkaa ollut koko päivä. Nyt nukkumaan, huomenna on tärkeä päivä. Ai miten niin? Koska tämä on Juhlavuosi, ja jokainen päivä on Tärkeä Päivä. Tällä asenteella ei koskaan ketuta herätä. Paitsi tänä aamuna kyllä oli niin kylmä, että piti värjötellä aika kauan peiton alla ennen kuin uskalsi nousta.

Nyt näkemään unta että nukun jonkun lämpimän miehenkörilään vieressä. Jasmi on hyvä korvike, se kuorsaa ja tönii unissaan. Väsynyt on ruumis, onnellinen on sielu, kun pääsee peiton alle hengittämään kaksi kertaa syvään ennen kuin uni vie mennessään.