generated by sloganizer.net

torstaina, helmikuuta 02, 2006

Maailimankirijat ihanasti sekasin

Uusi lempikappaleeni on Janet Jacksonin All Night (Don't Stop), jonka tahtiin jammattiin tanssitunnilla.

Muuttoasia sai minut harkitsemaan Beauty centeriltä irtisanoutumista. Ei mikään kevyt juttu. Rahasta se ei ole kiinni, itseensähän pitää aina sijoittaa. Kyse on aikatauluista, nyt kun matka sekä salille että koululle pitenee ja aikaa menee matkaamiseen entistä enemmän. Pahoin pelkään että eniten kärsii koira. Voisin alkaa harrastamaan asioita, joissa Jasmi voisi olla mukana. Eri asia miten sitten pitäisin liikuntaharrastuksen yhtä monipuolisena kuin nyt.

Iltasanomien horoskoopissa sanottiin: "HÄRKÄ 21.4.-20.5. Olet vaarassa ajautua umpihankeen. Pelaa varman päälle ja koeta pysytellä tutuilla laduilla. Vältä poikkeuksellisia toimia." Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että tein ihan oikein kun en vielä tänään irtisanonut.

Lopulliset päätökset, nepä ne... Tämän kämpän irtisanomisen jälkeen on parina päivänä tullut lukuisia kämppiskyselyitä - olisi ollut jopa varaa valita. Silti tuntuu, että ratkaisu oli oikea ja muutto on paras tapa päästä eteenpäin. Ehkä se on minulle todella tarpeellinen elämänvaihe. Taidan olla fatalisti.

Kun elämässä tekee valintoja, täytyy muistaa, että ei ole olemassa oikeita tai vääriä valintoja. Tärkeää on mennä eteenpäin ja päästä pois pähkäilystä, jossa ajatukset vain pyörivät ympyrää.

Kaikissa valinnoissa on puolensa ja jälkeenpäin täytyy vain ajatella positiivisesti ja nähdä seurauksien hyvät puolet. Eron jälkeen olen ollut täynnä toivoa kaikesta kivusta ja särystä huolimatta. Ihminen kai vastustaa pohjimmiltaan muutosta, vaikka on tilanteita, joissa ainoastaan muutoksesta voi syntyä jotain uutta ja kaunista.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin nyt olen sitten muuttamassa (Jampsukka) ja mullakin on aika samanlainen ongelma, luopuisinko jumppakortistani, koska ajankäyttöni tulee nyt rajalliseksi, koska jään elikoitteni (koiru ja pari kissaa) yksinhuoltajaksi ja työmatkani pitenee jonkin verran. Kaiken edelle menee kuitenkin tuo kultainen tyttöni, jonka täytyy saada tavanomaiset uloilunsa jne. Mutta se jumppakortti on minun ainoa harrastukseni ja piiskuri, että teen jotain. Rahasta ei myöskään ole kiinni (vaikka ei halpaa lystiä olekaan), mutta mietin....Luulen kuitenkin, etten ihan heti tee päätöksiä jumppakortin suhteen, mutta tappiollisenahan sitä ei kannata pitää. Mieti nyt sääkin vielä...Pieniä on vissiin nämä elämänongelmat, kun jumppakortista luopuminen on niitä suurimpia:)

Jampsukka

Hanna P. kirjoitti...

Ollaanpa samassa tilanteessa! Prinsessa Jasmine pilkkuineen on elämäni valo enkä halua että se joutuu kärsimään minun itsekkäistä ratkaisuistani.

Mitä hyötyä on pitää koiraa jos sen kanssa ei jouda edes peuhaamaan, höh. Laatuaika ei korvaa sitä, jos koira yksinään mököttää kaikki päivät.

Itse olen addiktoitunut hikeen ja huohotukseen siinä määrin, että voisin jättää jumpat luottaen että juokseminen ja muu liikunta korvaa menetetyt vaihtoehdot.

Olen kahdessa vuodessa vain niin tottunut siihen paikkaan, se on tuttu ja turvallinen ja tiedän mitä sieltä saan...

Itsekin mietin, että nää on näitä hyvinvointiyhteiskunnan ongelmia! :D Eletään näiden meidän pienten dilemmojen kanssa... <3 Ja jos päätetään luopua korteista, niin kannustetaan toisiamme koiran kanssa pitkille, hikisille lenkeille!