Kyllä. Stressaava, rankka päivä. Ensimmäinen päivä harjoittelussa. En ole ihan niin hermoraunio, mitä ennustin, onneksi. Psyykkaus täytyy säätää maksimiin, että osaisin ottaa huomisen ja koko loppuviikon rennommin.
Ensishokin jälkeen olen todella väsynyt. En kuitenkaan niin väsynyt, ettenkö olisi jaksanut paceen ja bodybalanceen lähteä. Kyllä sielu lepäsi bodybalancen loppurentoutuksessa, kun ohjaaja lempeällä äänellään käski rentoutumaan...
..."jokainen sisäänhengitys tuo elämääsi uutta iloa"...
Olen päättänyt vetää seuraavat neljä viikkoa ihan täysillä, vähän niin kuin elämän jokaisella osa-alueella. Se, että harjoittelu stressaa, ei ole mikään syy läskiperseilyyn vapaa-ajalla. Oikeasti. Uskon, että se, että raahaudun jumpalle illalla tekee paljon parempaa kuin se, että rönähtäisin sohvalle. Se on kuitenkin periksiantamista. En lähde liikkumaan sen takia, että haluaisin välttää katumusta, vaan siksi, että tiedän, että liikkumisen jälkeen olo on aina uudestisyntynyt.
Nyt on hyvä olo. Voi jumpe, liikkumisesta tulee hyvä olo.
Soitin mummille äsken ja mummikin sanoi, että kaikki menee ihan hyvin.
Suunnittelin maalaavani ensi viikonloppuna pääsiäiseksi mignon-munia, ehkä voisin kasvattaa myös vähän pääsiäisruohoa, vehnänjyviäkin taitaa olla jemmassa.
Nyt en tahdo muuta kuin suihkuun ja nukkumaan Jasmin viereen. Aamulla taas seitsemäksi. Antaa tulla, tiistai. Gimme, gimme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti