Todellisuutta pakoon

Ei, en ole oikeasti ollut kipeänä. Vaikka perjantaina tuntuikin siltä, että voisin oksentaa sisälmykseni ulos pelkästä emotionaalisesta pahoinvoinnista. Olen ollut paossa pahaa maailmaa jossain, mistä kukaan ei minua voi löytää, turvapaikassa (agenteilla pitää aina olla sellaisia varalla). Aamupala on aamupala vaikka sen nauttisi puoli viideltä illalla (ja senkin sänkyyn tarjoiltuna). Minua ei ole saanut kiinni puhelimella pariin päivään - ja ou beibe miten hyvältä se onkaan tuntunut. On noudatettava tiettyä varovaisuutta, ettei jäisi koukkuun kipulääkkeisiinsä.

Ihmettelen avoimesti sitä, miten elämä yllättää minut kerta toisensa jälkeen. Joskus pääsee osalliseksi tilanteisiin, joita tapahtuu vain 500 vuoden välein. Taianomaista vai tavanomaista sattumaa?

Tänään palasin siihen todellisuuteen jota yleisesti todellisuudeksi nimitetään, työharjoittelussa oli oikein mukavaa ja mielenkiintoista ja iltavuoron jälkeen lähdemme nyt Minnan kanssa hakemaan "ruokaa" Höhäriltä, Jasmi pääsee samalla iltakävelylle. Yhdeksän tunnin päästä pitää olla jo säpäkkänä aamuvuorossa.

Päivän rallatus (tekijä ei vastaa kielioppivirheistä):


You could easily think there's a limited amount
of tears to cry for one guy
Yeah, that's what you think and that's what you hope
but your red eyes told me it ain't so

You can cry an ocean or a lake or a river
but can you measure your pain by barrels
You can cry and weep and weep and cry
but the truth will stay: he said goodbye

People say time will heal your wounds
well, they have never had a broken heart
You think you're dying cause the pain's too strong
and you feel you can never ever go on

It's not the time you waste that heals
it's the time you kiss some new one, dear
So be a brave girl, rise your look from the road
there's a pretty much around here going on