Yksin.

Tiedän, että kaikki pitempiaikaiset suhteeni ovat tapahtuneet fiksujen ihmisten kesken, enkä ollut siis yllättynyt siitä, miten hyvään keskusteluun ylsimme tänään exän kanssa, kun kävin katsomassa mitä hänelle kuuluu. Kaikkea mahtavaa, mitä odottaa tulevaisuudelta. Hän on edelleen sydäntäraastavan suloinen ihminen ja toivon hänelle kaikkea parasta.

Keskustelu oli tarpeellinen, etenkin kaiken kevyen väliin päästämäni sivulauseet, jotka oli tarkoitettu enemmän minulle itselleni kuin hänelle. Sain sanottua ne asiat itselleni, taas kerran, niin että niitä hieman paremmin tajusin. Minä tuhlaan järkyttävän paljon energiaa täysin turhiin asioihin, kuten taisteluun yksinolemista vastaan. Viereeni kelpaisi periaatteessa kuka tahansa hengittävä idiootti, joka pitäisi minut lämpimänä yön yli.

Yksinäinen sänky ei oikeasti ole kylmä paikka. Maailma ei ole niin paha, että siitä ei selviäisi ilman, että olisi jonkun kainalossa. Rakastan läheisyyttä ja ihmisen ihoa ja mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin toisen ihmisen syke. Paitsi se, että osaisin mahdollisesti olla ylpeä itsenäisyydestäni ja riippumattomuudestani, jos antaisin siihen edes jonkinlaisen mahdollisuuden itselleni.

Kenties oivalsin tänään jotain. Tänä iltana menen yksin nukkumaan ja teen sen tyytyväisempänä kuin aikoihin. En tarvitse edes koiraa viereen, en uikuta kurjuuttani, joka ei ole edes totta. Minä olen riittävä ihan itsekseni. Kesää lupaava yö silittää minut rauhalliseen uneen. En ole oman tarinani traaginen hahmo. Tänä yönä päätän uskoa kohtaloon ja antaa tapahtua sen, minkä on tarkoitus.