10 tunnin ja 40 minuutin työpäivä keskellä lomaa. Päivä vilahti ohi hetkessä. Joo vaan jumpalle ei ehtiny, pitää lähtä juossentelemaan tuonne kartanolle jos en nukaha tai juutu loppuyöksi tähän koneelle. Huomenna on podipumpelia heti aamupäivästä. Ja systerin ja mutsin kaa lounaalle. Sen takia on huominen vapaata, paitti ehkä jos rahanahneus iskee niin sitten lounaan jälkeen meen dunekseen. Kuulemma hurraavat jos jouvan töihin, kun on niin ruuhkaa.
Prinsessa Jasminella on soinut koko päivän lässykokoelma ja antaapa sen soida edelleen. Kauhia halipula vaan pahenee kun kuuntelee tämmöstä. Onneksi on Jazz, my sweet little puppy dog, my baby. Masokistista hommaa tää rakkauslaulujen kuuntelu, eikä auta mitään mihinkään.
Iltasanomien päivän horoskooppi härjälle: "Pistä tänään kaikki taitosi peliin. Jos pelaat korttisi oikein, putoaa jokin kutkuttava asia kuin palkintona syliisi." Damn, saattoi mennä ohi. En tiiä haluanko mitään kutkuttavaa kun mulla on jo kolmiolääkitys satunnaiseen selittämättömään kutinaan. Oon varmaan allerginen vitutukselle.
Mulla on älyttömän hyvä uus meikkivoidepuuteri. Joo ei liity mihinkään. Mun aivot on muhjunneet koko päivän sellaisessa lämpötilassa, että ei mitään toivoa minkään ajattelun suhteen. Tää alkaa olla itseasiassa kolmas päivä tämmösessä melko tasasessa koomassa.
Ilmeisesti toipumisessa menee aika paljon pidempään kuin mitä kuvittelin. Tai siis ees toipumisen alkamisessa. MAURIII, TUU KOTIIN, MÄÄ OON LAITTANU SULLE PULLAMUSSUUU! Se vaan ignorettaa meikkiksen meileikii, heiiii, vittuuuu, mä en tajuuuu. Miehet on outoja.
Ja mää oon vähintään ihan helevetin outo kun ottasin sen takas (no en asumaan tänne, samperi, mutta niinku silleen) vaikka meni koko heinäkuu ihan vituiksi sen takia.
Nyyh nyyh. Antakaa joku säälistä.
Väsyneenä on tullu mieleen ennenki herkkää lyriikkaa, kuten flowers grow well in shit, guess I'll be fine after all you did.
No kyllä mää tänään meinasin pyytää yhtä tyyppiä vähän niinku vitsillä rehveille, vaan en kehannu (nössö!). Ehin mää vielä sen pyytää ku tiiän mistä sen löytää. Ehkä joku uus sähellys auttais mua pääseen yli. Mää kyllästyn tämmöseen hohhoijakkaa-meininkiin ehkä parissa tunnissa, äkkiä jotain sutinaa tai alan ettiin jotain sisäistä rauhaa. Pikkasen mahotonta jatkaa elämää kun yhen tyypin kamat on täällä. Hakis pois ja menis... pois. Jos ei aio tulla takas mun elämään. Menis pois, jos aikoo olla pois. En jaksa. Tilaanko jätelavan parvekkeen alle vai mitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"Damn, saattoi mennä ohi. En tiiä haluanko mitään kutkuttavaa kun mulla on jo kolmiolääkitys satunnaiseen selittämättömään kutinaan. Oon varmaan allerginen vitutukselle."
Ööö? Tajusinko oikein, vai oliko rivien välissä jotain liian viisasta aivoilleni? Olen ymmärtänyt, ettet kannata psyykkisten ongelmien hoitoa lääkkeillä? Tsemppaat aina ihmisiä ajattelemaan positiivisesti, ja sitä kauttaa kehittämään itseään onnellisemmaksi?
En kannata lääkkeiden syömistä mihinkään vaivaan ensisijaisena ratkaisuna. Jos on pää kipeä, menen mieluummin nukkumaan tai ulos kuin otan särkylääkettä. Jos ahistaa, laulan ja itken ja puhun kaverin kanssa. Jos kutittaa, en osaa muuta kuin raapia!
Ei lääkkeet ole mitään demoneja, jos ne palvelee tarkoitustaan. Lääkkeillä on AINA kuitenkin sivuvaikutuksia eikä niitä ole luonto ihmiselimistölle tarkoittanut.
Minulla on tutkittu ihottumaa (tai oikeastaan se ei ole edes ihottumaa, vaan pelkkää kutinaa), jolle ei ole löydetty mitään syytä. Minulla on siihen Atarax-lääke, jonka voin ottaa jos en saa unta kutinan takia. Joskus ihan tahalleen yritän henkisesti kamppailla sen kanssa ja kutinan saakin haltuun rauhoittumalla ja siirtämällä ajatuksen siitä pois - mutta aina ei jaksa, kun pitäs saada untakin. Joskus epähuomiossa raavin ihon punaiseksi. Olen töiden jälkeen kasvattanut kynnet (ihanaa ja naisellista) ja niillä saa ihon näyttämään pahalta. :D
Ihan varmasti suurinta osaa ihmisen vaivoista voi hoitaa muillakin tavoilla kuin lääkkeillä, etenkin nuorilla ihmisillä elämäntavat vaikuttavat merkitsevästi. Lääkkeen ei pitäisi olla mikään "easy way out", joka tarkoittaa ettei muuta ratkaisua tarvitse enää etsiä.
Sillä, että oon allerginen vitutukselle, tarkoitan, että stressi aiheuttaa mulle fyysisiä oireita ja tuo kutina saattaa hyvinkin olla yksi stressioire. Koko elimistö reagoi jos jokin asia painaa mieltä.
Ihmisille tarjotaan liian helposti lääkkeitä masennukseen tai muihin psyykkisiin oireisiin. Moni lääkkeidän käyttäjä on itse sanonut minulle, että on pettynyt tähän. Terapiaa tai keskusteluapua on vaikeampi saada. Toimivaa terapiaa on saatavilla huonosti - kouluterkkarilla ei ole välttämättä psykoterapeutin (tms.) pätevyyttä. Lääke voi helpottaa hetkellisesti ja purkaa umpikujaan ajautunutta tilannetta, esim. unilääkkeet, jos mikään muu ei näytä auttavan.
OLISI AIVAN KORVAAMATTOMAN ARVOKASTA JOS IHMINEN YMMÄRTÄISI MILLOIN PITÄÄ TEHDÄ JOTAIN, ENNEN KUIN TILANNE MENEE PAHEMMAKSI. Tilanne pitää purkaa ennen kuin se kasaantuu. Enkä tarkoita mitään ammattiapua, itseään voi hoitaa monella tavalla. Heh heh, siksi kai annan itselleni helposti anteeksi kaikenlaiset omat lomat ja itseni hemmottelun...
Positiivinen ajattelu. Yritän itse pyrkiä siihen, en tiedä tsemppaanko siihen ketään muuta. Olen itsekäs ihminen ja yritän kehittää ensisijaisesti omaa ajatteluani niin, että näkisin paskakasan sijaan toisella laidalla kukkivan niityn.
Toivon kommentoijien allekirjoittavan kommenttinsa jollakin tavalla, kommenttiin voi valita kohdan "Other" ja kirjoittaa jonkin nimen tyhjään kohtaan, tai kirjoittaa nimen tai nimimerkin kommentin loppuun.
Lähetä kommentti