"-Mää ostin sulle Geisha-suklaata." "-...Mää rakastan sua."

Tällä viikolla olin alkuviikon ja sitten taas loppuviikon puolikuntoisena (väliin mahtui älytön "tadaa, olen terve ja voin käydä pari tuntia jumpalla!"-episodi) ja mikään ei ole tuntunut paljon miltään kun ei ole voinut tehdä paljon mitään. Tänään bodybalancessa tunsin pitkästä aikaa lähes voimaannuttavaa (empowering) eksistenssiä. Hiki valui muutaman kappaleen jälkeen, ihanaa kun raajat venyivät joka suuntaan ja lihaksissa tuntui voimaa. Olin taas VAHVA, VAHVA, VAHVA!

Menen ihan sekaisin onnesta kun hiki valuu omaa rintaa pitkin. Mikä lie itserakkauden ja itseen suuntautuneen seksuaalisuuden kieroutunut muoto.

Kaurispojan kanssa ollaan naurettu Muppeteille. Ruotsalainen kokki on lempparini. Ja Miss Piggy pelottavan tuttu persoonallisuus. Kaurispoika on ollut ihana ja lempeä ja korvaamaton kun olen ollut kipeänä. Ja se on niin hauska, että hauska on sellainen normaali olotila ja se, mikä on ennen ollut normaali olotila, on ihan tylsä. (Tiedän, "pahus, tähän voisi tottua.")

Eilen juhlittiin iskän synttäreitä ensin intialaisessa ravintolassa ja sitten Pumpeligaalassa. Voisin sanoa, että ruoka ja seura olivat hyvää tavallaan, mutta olen päättänyt yrittää olla anteeksiantavainen ja muutenkin ihanampi (sori, insideri). Pumpeligaala ei ollut kyllä mistään kotoisin ja paikoittain toivoin, että olisin valinnut toisin eli OIEI:n 10-vuotisgaalan. Tietenkin väliajalla naisten vessaan oli jono (ehdin juuri vessaan, kun kuulutettiin että show jatkuu kohta), mutta oliko miesten vessaan... ei. Tasa-arvo?

Työharjoittelu alkaa huomenna. Sinne piti ostaa kahvipaketti. Niin ostin sitten.

Todella mukavia, siis TODELLA MUKAVIA hetkiä... kuitenkin, vieläkin, jonkinlaista outoa haamukipua. Aivan kuin olisi nähnyt painajaista, mutta ei aamulla muistaisi sitä. Jonkinlaisessa kummallisessa epävarmuudessa elämistä täytyy välillä sietää. Trumanshowmainen "tässä on nyt jotain hämärää"... kulunee ajan myötä pois. Tai sitten se on kuudes aisti ja minulle kohta selviää mistä on kysymys. Paranoia... suloinen paranoia.

Muistan kyllä olleeni täysin paskana. Pystyn muistamaan sen tuskan kun luen näitä merkintöjä. Kipu on kuitenkin vain hetkellistä. Kipu on hetkellistä bodypumpissakin, mutta niin se rintalihaskin toipuu - sydän sen alla toipuu kolhuista, jotka olivat kovimmat mitä ikinä. Bodybalancessa, keskellä sulavaa liikettä ja kaunista musiikkia, ajattelin, että tänä kesänä minä opin rakastamaan. Ehkä se on jollakin tavalla hillopurnukoiden säilömistä talvea varten.

Sellainen olo, että "olen niin tavattoman tyytyväinen ja onnellinen ja iloinen, MUTTA" ja sitten jotakin. Se, mitä odotan, on sen mutan häviäminen ja se mitä minun täytyy tehdä, on sen mutan hävittäminen.