Aurinko, aurinko lettuja paistaa.

Tämä on ollut kaikenkaikkiaan aivan loistava viikko. Tuntuu ihan hullun pitkältä... olenpa ollutkin reipas. Mutta hyvälläkin tuulella voi lentää roska jos toinenkin silmään. Soittelin eilen velkojeni perään sedälle, joka on nyt sitten ryyppäämässä itseään pohjalle. Sääntö numero yksi: Jos olet kuopassa, älä kaiva.

Kyllä minä tiedän että elämässä joutuu kohtaamaan vastoinkäymisiä, joihin itse ei ole pääsyyllinen. Mutta tilannettaan voi helposti pahentaa ihan omilla valinnoillaan ja suurimmat ongelmat ovat usein niitä oman pirunsa kesyttämisen kanssa tapahtuvia. Itseviha ja itsesääli, käsi kädessä kuljemme taloon autioon.

Maailman ihanimman veli on masentunut, eräs ystävä on sairaslomalla, toinen ei ole tyytyväinen terapiaan, montaa muuta hajottaa. Mikä ****** näitä ihmisiä vaivaa? Tiedän, miltä tuntuu kun on vaikeaa, ja toivonkin että kukaan ei ottaisi jeejeetäni väärin. Olisi niin helppoa köllähtää murheen alhoon, sillä kakkaisia puolia elämästähän ei tarvitse etsiä.

Mukavuuteen keskittyminen haastaa mielikuvituksen ja huumorintajun!

Toisinaan on pakko hyväksyä, että elämä on. Minä olen turvonnut viisi kiloa kesästä (voisin syyttää parisuhdetta, jossa toinen usuttaa herkkujen kimppuun, mutta itse olen joka kalorin niellyt), herpes kävi päälle pitkästä aikaa, opinnäytetyön aiheesta ei ole mitään käsitystä (ehkä ensi viikolla on jo pieni käsitys), toimeentulotukihakemus on tekemättä ja niin edelleen. Mutta arvatkaapas että mitä näille asioille pitää tehdä. Joko sopeutua - kaikelle ei voi mitään - ainakaan heti- tai tehdä muutoksia.

Enkelit osaavat lentää, koska ne ottavat itsensä kevyesti.

Käytiin eilen mussun kanssa katsomassa V2 - Jäätynyt Enkeli. Ei kyllä ollut paljon mistään kotoisin, paitsi tietenkin se aina naurattaa kun setällä on tissiliivit ja huulipunaa ja sitten on tietenkin aina tosi miehekästä kun miehet ryyppää hikikarpalot otsalta kirpoillen. Hyvä Suomi.

Ennen leffaa kahviteltiin Bellissima Marian luona. Maria antoi Jasmille edesmenneen Juuli-hauvan fleece- ja kurahaalarit. Jasmilla on ohut turkki ja se hyytyy aika nopeasti pienelläkin pakkasella. Juulin vanha fleece sai Jasmin näyttämään hieman hiphop-henkiseltä. Ensi viikolla olisi ihana päästä meren jäälle käpöttämään, jos ei ole ihan hurjan hurjia pakkasia ja aurinko paistaa.

Kävin aamupäivällä balancessa. Tuntui että olen notkea ku norsunpoikanen. Turvonnut hobitti. Ketutti syystä tai toisesta niin että oikein päästä otti, mutta lähdinpä sitten kuitenkin tunnin kävelylenkille. Ei paha pakkanen, mutta tuuli puri poskesta. Ensin ajattelin, että **** en jaksa kuunnella mitään **** Rölliä ("naurettavaa, semmonen tyhmä höpötys vaan raivostuttaa kumminkin lisää"), mutta sitten hurja luontoni antoi periksi ja laitoin soimaan häläpätihämmät ja siinä mieli parani samantien. Vaarallista Elämää on ihan älyttömän hauska kappale.

Kyllä se siitä vähitellen. Ei tätä pitäisi ottaa niin vakavasti. Hei kammoon evripadi.

Lasken kaloreita (muuten ei tuu mitään mistään) ja hörsin maitorahka-mansikkapirtelöä, joka on hyvvää. Harras aikeeni on pudottaa paino takaisin paikoilleen synttäreihin mennessä. Tänään vielä bodypump ja sitten siskon luo kylään, siellä on tarjolla sitten taas kaikkea mähmäherkkuja, joiden kanssa pitää vähän pähkäillä. "No kerranhan täällä eletään"-ajattelu ajaa perikatoon kun on kyse painonhallinnasta. Vähän semmonen asenne otettava, että STOP TRYING TO HIT ME - AND HIT ME! Mutta onpa tässä onneksi aika paljon muuta ajateltavaa. Ensi viikko on jälleen pitkä ja haastava.

Kyllä sinä pystyt ja jaksat ja osaat. Erinomaista viikkoa kaikille. Tehdään helmikuusta parempi niiltä kohdin missä tammikuu meni reisille. Aurinkoisimmilla paikoilla on jo pajunkissoja.