Shake it! Shake what? SHAKE IT!

Aika silleesti hyvä meisinki. Äkäsen kesäflunssan iski päälle tuossa puolessa välissä viikkoa, vaan sinnittelin harjoittelun loppuun ja onneksi sain tuuraajia jumppiin. Respect, mates. Tässä muuttokaaoksen keskellä Oulunsalossa ripustelen verhoja ja popitan, Maailman Ihanin lähti salille lajitoverinsa kanssa niin saa rauhassa popittaa Sugababesia. Ja Celine Dionin koko englanninkielinen tuotanto, niin jo sydän rakastaa, jo vain!

En oikeen oo vielä tajunnut, että kun harjoittelu on ohi niin pitäis olla jotenkin jeejee. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mitään pieniä "saavutuksia", kuten selviytymistä viiden viikon kytysestä harjoittelupätkästä, ei kannata juhlia millään tavalla eikä itteään liikaa kiitellä semmoisesta, mikä nyt on vaan suoritettava ja kaikki muutkin siitä suoriutuu eikä siihen vaadita muuta kuin se, mikä kaikilta vaaditaan. Tämmöstä tää on. Keskeyttäkää välittömästi se samppanjan korkkaaminen ja säästäkää pullo jotakin oikeaa syytä varten.

Oikiasti aattelin kyllä varata ajan kampaajalle ens viikolle. Sen verran pitää olla varaa, jumaleissöni. Kauheeta kituuttamista tämä on ja tulee olemaan, mutta pitäähän naisella olla tukka kunnossa! Ja yksi siideri tuolla jääkaapissa odottaa sellaista bilefiilistä, että oikein kannat kattoon ja sohvalla lutkutan sen pullon jonkun viihdeohjelman saattelemana ja sitten menen nukkumaan.

Köh, pikkasenhan tuo ottaa kunnon päälle, vaan kattoo miten ens viikko lähtee käyntiin huomisen combatin ja pumpin säestyksellä. Siitä etiäpäin on joka päivällä jotain kivaa, enemmän kuin vähemmän. Joo vaan flunssalääkityksenä Coldrex on mainio.

Lataa täkyllä soimaan Gipsy Kings - Vamos A Bailar ja surkuttele elämän kurjuutta, jos voit! Ei pysty, liian mehukasta!

Pullapirtistä (käänny Limingantieltä keskustasta tullessa Lentokentäntien risteyksen jälkeen ekasta vasemmalle) sai viidellä eurolla puoli jätesäkillistä kelpoa leipää. Aivan törkiän halpaa. Ja pakastin täynnä, vaan onpa tuo arkkupakastin jo jäässä. Pitäis keksiä gerbiileille parempi paikka kuin pakastimen päällä, kun ei sitä jaksa aina siirtää sitä terraariota, kun jotain pakastimesta kaivaa. Tai sitten jaksaa.

Köh. Lähteeköhän tää köhä ajatuksenvoimalla ja jeejeellä. Parempi olis. Mulla ei kyllä riitä elinvoimaa maata enää yhtään päivää enempää sohvalla ja kattoa uskomattoman monipuolista televisiotarjontaa (täällä ei näy etes SubTV). Mää haluan jumpalle ihmiskavereita kattomaan ja sitten kans halimaan tuttujen vauvaa. Ei sitä voi räkäsenä halia.

Tiesittekö, että muutto se on erittäin suuri kriisinpaikka aina ihmisen elämässä. Tässä varsinkin kun virallisesti ollaan taas Maailman Ihanimman kanssa traagisesti avopari. Minä olen kieltänyt avovaimo-termin käytön, olen vaimo sitten kun siitä on mustaa valkoisella ja siihen asti oon tyttökaveri tai muuta kepeää. Se avoliitto on samanlaista jahkaamista kuin kihlat tai muu sellainen kokeiluaste. Jos tahtoo niin tahtoo ja olen ehdottomasti tätä nykyajan vapaamielisyyttä vastaan. Pitäisi osata päättää eikä vaan muuttaa yhteen ja erikseen ja kanniskella ehkäjoskus-sormuksia kätösissä.

Adrenalin is all you need baby, ja muuta viisasta soittolistalta.

Niin ei tässä ole mitään kriisiä. Mietin vaan että pitäisikö olla. Luepa mitä tapahtui tasan vuosi sitten jos uskallat. Ja siitä etiäpäin. Tarkkailen tyyntä kulmat kurtussa ja syytän sitä myrskystä, josta se ei tiedä mitään ja minä sanon, että niinhän se oli viimeksikin, ja ei kai pelkästään sateenvarjon avaaminen saa pilviä taivaalle, ei tämä ole mitään sadetanssia. Siispä huolestun, turhaan ja itseäni kiusaten, jokaisesta miehen tavallista syvemmästä huokauksesta, joka minuutista jonka hän valvoo minun mielestäni liian myöhään, jokaisesta ilmeettömästä tuijotuksesta keskellä omia ajatuksiaan. Peläten menettäväni hänet, koska se on tappanut minut ennenkin.

Kaikki hyvin. Näen outoja unia, mutta ne ovat harmittomia ja hassuja. Viime yönä minulla oli lemmikkeinä oranki ja simpanssi, ja muistan miten söin mehukasta appelsiinia ja sanoin äidille, että lahkeet pitää lyhentää näistä Maailman Ihanimman yläastefarkuista, jotka ovat minulle sopivat. Onpa muuten ihan hemmetin hyvä, että en ole kehittänyt kesätöitä jumppien lisäksi. Se olisi kyllä liikaa. Ennemmin kestän tätä rahattomuutta, kun on vapaa-aikaa. Aikaa ajatella, hengitellä, nauttia kesästä.

Roxette on aivan yhtä hyvä kuin aina.

Muuten, julkisesti voin nöyryyttää itseäni tässä ja paljastaa, että olen kuulemma unissani halannut Maailman Ihaninta ja kutsunut väärällä nimellä. Muutaman kerran yhden nimellä ja jokin aika sitten toisen! Ihan hävytöntä! Sietäisin saada kunnolla piiskaa. Lisäksi vähän aikaa sitten ostin sitruunamuffinsseja ja olisin voinut vannoa, että ne olivat Maailman Ihanimman suosikkeja, vaan sittenpä hän sanoi ettei ole koskaan edes ostanut niitä. Niin ja ne olivatkin sitten yhden toisen suosikkeja, tarkistinkin asian. Että vähän tämmöstä täällä. En minä tahallani.

Niin, ja sitä kautta tuli mieleen, että kyllä mua kiinnostais tietää, että mitä Suuret Rakastajat vuosien varrelta oikein nykyään tekevät, ovatko naimisissa ja mitkä ovat lasten nimet, ovatko missä päin maailmaa ja niin päin pois. En minulla ole yhtään turhaa poikakaveria ollut, vaan ne ovat kaikki olleet aivan mahtavia ja ihania. Oon ennenkin niitä täällä kehunut (tarvittaessa kirjoitan suosituskirjeitä). Mutta ei kai sitä osaa ottaa yhteyttä jos ei mitään yhteyttä ole tullut pidettyä tai kaikenkaikkiaan koko juttu on päättynyt jotenkin lapsellisesti tai tuskaisesti, niin kuin jommin kummin yleensä ihmissuhteet päättyvät, syystä jota tiedä en. Tai yhteydenpito vain hiipuu, koska loppujen lopuksi yleensä sitä toista ei kiinnosta olla minun kanssani "vain kaveri". Onko ystävyys minun kanssani ihan sontaa vai mistä on kyse?

En oikein tiedä, että mille seuraavaksi rupeaisin. Vaikka nyt mainitsen, että jääkaapissa on lättytaikina odottamassa, en ole lihomassa muodottomaksi läskipalleroksi. Ihana veljeni oli päässyt intistä poies ja kävin häntä morjestamassa. Aivan mahottoman hieno veli. Olen siitä onnellinen, niin kuin olen siskostakin, hurjan onnellinen. Mahtavia ovat molemmat.

Menen etsimään niistopaperia ja syömään pari leipää alle ennen kuin menee herkutteluksi.

Celine Dion - Ten Days. Näitä elämän teemalauluja.