generated by sloganizer.net

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Tältä viikolta

Jasmilla on ollut hieman hankala elämä viime aikoina. Tässä Jasmi huomatessaan emännän käteen eksyneet kynsisakset. Jasmi nöyrtyy alistuneesti kynsienleikkaukseen, vaikka kokeekin sen suurena häväistyksenä ja vapaudenriistona - yleensä myös väkivaltaisena yrityksenä ottaa vanut pihalle. Harrastimme tiistaina matonpesua Oulunsalon vähintäänkin kelvollisella matonpesupaikalla, joka sijaitsee paloaseman vieressä. Matonpesupaikan käyttö on ilmaista ja siellä on mm. erittäin käyttökelpoinen mattomankeli, useita pesualtaita ja kuivaus/huuhtelutelineitä.

Urhean koiramme käsitys hassunhauskasta kesäpäivän puuhasta oli tietenkin se, että häneltä yritetään riistää henki ja turvallisinta oli pysytellä pienen välimatkan päässä, mikäli halusi välttyä kylmältä suihkulta.Raskaus on edennyt viikolle 20. Maanantaina neuvolassa mitattiin hemoglobiini, joka oli arvatenkin pudonnut ja nyt 114, ja koska en syö lihaa, piti aloittaa rautakuuri. Selviä liikkeitä ei vielä tunnu. Tillitien emännältä saamani äitiysfarkut ovat aivan korvaamattomat, kuten myös jumpalle huipusti sopiva pitkä toppi.

Hokasin tiistaina, että olen vasta lentämässä Lontoosta Helsinkiin, kun pitäisi olla 1.7. rakenneultrassa OYS:ssa. Soitin ajanvaraukseen ja yritettiin tuskallisesti sämplätä meitä johonkin väliin. Sovittiin että mennään jo nyt torstaina. Soittivat samaisena päivänä, että tulkaa jo tänään. Monitorista näimme siis luultavasti viimeistä kertaa pienen rääpiömme ennen kuin tapaamme marraskuussa livenä.

Keskiviikkona kävin opettamassa kriisikeskuksella eräälle työntekijälle nettisivujen päivitystä. Oli ihanaa kun oli jotain tekemistä eikä vain tarvinut löhniä kotona! Keskiviikkona oli myös rästiin jäänyt ekan vuoden anatomiankurssin tentti. Ihana opettaja korjasi sen nopeasti ja menihän se läpi, jopa kakkosella. Myös valmistava seminaarini meni hyväksytysti läpi. Aika huokaista hetkeksi helpotuksesta! Opintopisteitä plakkarissa 188.

Bodypumppiakin kävin taas pitämässä. Voi mahoton kun se on niin mukavaa. Ozillakin jo on tutun näköisiä ja oloisia asiakkaita, vaikka omia tunteja ei olekaan. Huomaa kyllä miten tunnelma kevenee kun tutuiksi tullaan. Vielä sunnuntaina ennen reissua ehtii tuurata yhden tunnin.

Ennen tuntia pitää kietaista (rautatabletin kylkeen, C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä) tyrnimehusnapsi, niin johan kulkee.

Sisko valmistui maisteriksi pääaineena kirjallisuus ja siskon kihlattu sairaanhoitajaksi. Oma valmistuminen tuntuu vielä hurjan kaukaiselta, kuten tuntuu vauvan tulokin. Jopa juhannus (joka on huomenna) tuntuu kaukaiselta ja etenkin maanantaina alkava reissu tuntuu kaukaiselta.

Ei kommentteja: