Jos jotain toivoisin itseltäni ja kanssaihmisiltä, niin vähän enemmän suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta, ymmärrystä ja hyväntahtoisuutta. Muiden elämäntilanteet ja valinnat voivat vaikuttaa ihan älyttömiltä. "Ottaisivat vastuuta! Olisivat miettineet sitäkin vähän aikaisemmin!" Mutta meillä jokaisella on vain yksi elämä elettävänä. Tämä ei ole kenraaliharjoitus, tämä on nyt tässä, ihan totta.
Mitä jos vietettäisiin vähemmän aikaa juoruten ja selän takana pahaa puhuen? Mitä jos sallittaisiin toisillemme ja itsellemme vähän enemmän? Mitä jos ei suhtauduttaisi paheksuen siihen, miten muut elämänsä haluavat elää? Mitä jos ei tarjottaisi niitä hemmetin hyviä neuvoja, jos niitä ei kukaan pyydä? Mitä jos vähän vähemmän kiinnittäisimme huomiota toinen toisemme luonnevikoihin ja käytöshäiriöihin ja pitäisimme niinsanotusti huolta omista asioistamme? Ratkottaisiin ensin omat ongelmat ennen kuin ruvetaan voivottelemaan muiden puolesta?
Ja jos vielä jotain toivoisin itseltäni ja kanssaihmisiltä, niin kykyä olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat ja sanovat. Kun kumminkin on niitä, joiden mielestä asiat pitäisi tehdä ihan toisin. Mitä jos ei otettaisi itseämme ja toisiamme ja elämää niin pirun raskaasti joka päivä? Mitä jos koitettaisiin löytää itsestämme ja toisistamme himpun verran rakastettavaa tänään? Mitä jos tänään käytettäisiin muiden arvosteluun kuluva energia oman itsen kehittämiseen ja korjaamiseen? Kehuttaisiin itseä, ja vähän muitakin, jos jää yli? Mitä jos tänään välitettäisiin itsestä niin paljon, ettei saastutettaisi omaa sielua puhumalla kenestäkään pahaa sanallakaan?
Käytettäisiin vain lempeitä ja armeliaita sanoja niistä joista puhutaan - myös itsestä.
"If you judge people, you have no time to love them." - Äiti Teresa
1 kommentti:
Sisso, siitähän saattaisi seurata vaikka suvaitsevaisuutta ja hyvää mieltä vaikka kuinka monelle osapuolelle! Kerettiläistä! ;)
Eivaan, juurikin noita lähestymistapoja on suositeltu. Tekee hyvää itsekullekin sielulle :)
Lähetä kommentti