Hidas kuolema

Kuulin tämän runon Eija Keräsen pitämällä hienolla luennolla ja ajattelin kaivaa vielä (tekijänoikeuksista vähät välittämättä) tänne blogiin muillekin iloksi. Koska se on copypastetettu, en mene takuuseen suomennoksesta, mutta ajatus ainakin on pysynyt samana.

Hidas kuolema

Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue,
ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi,
käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia
ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisten kanssa.

Kuolee hitaasti hän, joka kieltää intohimonsa
ja niiden tunteiden kuohun, jotka kirkastavat katseen
ja eheyttävät särkyneet sydämet.
Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda elämänsä tyyliä,
kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta
ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.


Pablo Neruda

Neruda, Pablo (Parral 1904 – Santiago de Chile 1973). Chileläinen runoilija. Nobelin kirjallisuuspalkinto 1971. Oikealta nimeltään Ricardo Neftalí Reyes Basoalto. Diplomaatti, mm. konsuli Espanjassa 1934—36. Aktiivinen kommunisti, senaattori 1945—48. Maanpaossa 1949—53. Suurlähettiläs Pariisissa 1970—72. Kuoli hieman sotilasvallankaappauksen jälkeen syyskuussa 1973. Luetuin latinalaisamerikkalainen runoilija. Hänen runonsa olivat hyvin henkilökohtaisia ja täynnä surua ja epätoivoa, kirjoitti myös rakkausrunoja. Hän käsitteli usein yhteiskunnallisia teemoja ja ilmaisi raivonsa alkuperäiskansojen riiston takia. Teoksia: Crepusculario, 1923; Veinte poemas de amor y una canción desesperada, 1924; Residencia en la tierra, 1933; Canto General, 1950; Estravagario, 1958. (suomeksi julkaistu mm. valikoima Andien mainingit.)