Tsemppikierros talon piikkiin

Eilen himotti pizzaa, pitkästä aikaa. Harvoin tekee mieli mitään makeaa, mutta suolaista ja rasvaista sitten sitäkin enemmän. En ollut koko päivänä syönyt paljon mitään (weetabixeja ei tod. lasketa) ja kaappi oli tyhjä. Oli aika ruinata mies pizzanhakureissulle.

Vaikka söin pizzan hillitysti kahdessa erässä SubTV:n komediaputken aikana, lopputulos oli tuskaisen turvonnut. Makasin röhkien selälläni sängyssä (onnekseni televisio sijaitsee nyt "tilapäisesti" sängyn päädyssä) ja voivottelin kurjaa kohtaloani. Mitä terveellisemmin syö, sitä enemmän nämä ämppäykset tuntuvat... kyllä sitä nuorena tyttönä minäkin saatoin vetää pizzan päivässä eikä tuntunu missään! Niin ne ajat muuttuu. No, joskus sitä pitää vähän muistuttaa itseään. Jotkut ihmiset tekevät saman viinalla ja joka kerta vannovat että eivät juo enää ikinä. No, tiedän että vedän vielä pizzaa (en ehkä tänä vuonna, mutta seuraavana) ja onhan se sillä hetkellä aivan ihanaa.

Viimein klo 23 päätin korjata tilanteen ja lähteä lenkille.

Olen sadomasokisti, elämän jokaisella osa-alueella. Masokismini nousi esiin tuntuvasti lenkillä. Lunta oli satanut ja pehmentänyt asfalttia (parempi nivelille, jotka helposti juoksuharrastuksessa kuormittuvat liikaa), mutta toisaalta välillä upotti niin että jo lyhyen ajan jälkeen alkoi tuntumaan ihanasti reisissä ja pakaroissa. Suosittelen kaikille, joilla on etäinen suhde omaan kehoonsa, juoksemisen kokeilemista. Eikä tarvitse juosta niin kuin agentit, itse hölkkään sellaista vauhtia että pysyy lämpimänä, mutta ei kuole kesken matkan - se ei olisi yhtään tarkoituksenmukaista.

Reilun tunnin aikana yltynyt lumituisku pyrytti kasvoihin suloisen tuskallisesti. Kotiin päästyäni kasvot olivat punaiset kuin raipattu takamus.

Olen yksinäinen sadomasokisti, koska joudun itse rankaisemaan itseäni. Toisaalta, saan itse sekä sadistisen että masokistisen tyydytyksen ja lopputulos on balanssissa. "Juokse, narttu! -Juoksen, juoksen!"

Klo 23 oli itseasiassa aivan loistava ajoitus lenkille. Vastaani tuli vain muutama ihminen koko tunnin aikana, ei ollut ruuhkaa ja liikennevalot olivat suotuisammat kuin yleensä, kun saa odottaa autoletkojen kulkeutumista. Ulkona oli juuri niin kaunista kuin voi kuvitella. Elokuvamainen lumisade... lumen narskunta jalkojen alla peittyi popituksen alle. Koira oli yllättynyt kun pääsi ylimääräiselle lenkille ja sai vielä juosta vapaana Värtön rannassa.

Tunnissa ehtii hyvin ajatella monia asioita. Tai olla ajattelematta. Vallitseva olotila oli vahva eksistenssi, määränpää "minne jalat vie" vailla mitään kiirettä tai kivuliasta ponnistelua, tasainen rytmi, hieman samanlainen transsi kuin reiveissä rytmin viedessä mukanaan. Huomasin yhtäkkiä että en murehdi mitään, tässä vaan menen ja tämä aika on varattu tähän ja asiat järjestyvät, kukaan ei voi minua estää nyt nauttimasta ja tekemästä tätä itseni hyväksi. Mahtava tapa tappaa kituvaa aikaa.

Lämpimän suihkun jälkeen olo oli energinen, mutta raukea. Liikunta pitäisi oikeasti ajoittaa viitisen tuntia ennen nukkumaanmenoa, jotta keho olisi optimilämpötilassa nukahtamisen kannalta. Lihakset lämpiminä voi siis olla vaikea saada unta. Toisaalta, kyllä tunnin rehkimisen jälkeen uni maistui!