Heräsin varttia vaille kahdeksan siihen kun kissa kynsi makuuhuoneen ovea. Tallustelin tuhisten ja masua raapien ruokkimaan maukuvaa pikkupetoa, hirveän huonotuulisena. Sanoin miehelle, että menen takaisin nukkunaan eikä mikään elukka saisi tulla enää herättämään. Meni myöhään, piti eilen katsoa Tunnusten yö-ohjelmaa, jossa oli vieraana Juhana Helmenkalastaja. Juhanassa on samaa raivostuttavaa ja narsistista viiden pennin kotipsykologin ja -filosofin vikaa kuin minussa. Ohjelma oli yllättävän hyvä ja saatan joutua valvomaan myös ensi sunnuntaina. Viime yönä keskustelun aiheena oli sinkkuus ja parisuhde. Aika diippiä shittiä irtos.
Heräsin toisen kerran puoli kymmeneltä. Kymmeneltä alkaisi kuvaileva tilastotiede! Pikainen hampaiden pesu, porukoiden Roomasta tuoma uusi salsahame päälle ja hyvän meiningin takia päätin vielä kävellä kouluun. Selvisin siis alle vartissa ulos rakennuksesta. Jos joku vielä väittää, että naiset eivät osaa lähteä nopeasti, niin tässä poikkeus! En tiedä mistä hyvä mieli tuli (ehkä aamulla kuuntelemastani lempparijoululaulustani, joka on siis "Christmas In Hollis" by Run D.M.C.) mutta joka tapauksessa, pössis oli loistava kun kipottelin koululle, ja on edelleen... Ehkä en ole vielä herännyt todellisuuteen - siunattu olkoon hurmaava horros.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti