Lähdin aamulenkille haukotellen. Puolessa matkassa olin nälkäinen ja pahantuulinen. Takaisin päästyäni olin hikinen ja tyytyväinen. Nyt olen kotona ja ei ole edes mitään kiirettä jääkaapille.
Odotan että jostain löytyisi tietoa ensi toukokuun Terwahölkästä, jonne aion mennä kipittämään puolimataroonin. Sitä ennen ehtii monta kertaa vipeltää Oulunsaloon vanhempien luo, jonne on täältä 020202:n mukaan 12,9 km. Siihen vielä melkein toinen mokoma lisää... huh huh! :)
Parit linkkivinkit:
Motivational Quotes
Health Quotes (laita kaiuttimet kiinni, hirveä midi-taustaääni)
Exercise Tips
Tohtorisetä Mercolan blogi
Pakkotoisto.com Keskusteluja punttauksen lisäksi aerobisesta harjoittelusta, ravinnosta jne.
Stretching for Rowers mutta samat venytykset käyvät ihan kaikille muillekin
En voi tajuta että tuloksia on tullut. En ole ollut itseäni kohtaan mitenkään erityisen ankara, ja välillä on herkutelta - tuntuu että itseasiassa koko ajan! Paino on tippunut, mutta ainakaan paljoa lihasta ei ole lähtenyt. Olen vain pienen matkan päässä tavoitteestani, joka tuntui lähes utopistiselta! Olen ihminen, jolle itsekuri on luonnonvastaista, mutta asioiden syy-seuraus-suhteet loogisia. Tämä on puhdasta matematiikkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Liikkumaan LÄHTEMINEN on usein se suurin ponnistus. Koskaan en muista tulleeni liikkumasta (jumpasta, salilta, juoksemasta)todeten, että olipa turha reissu. Lähestulkoon aina olen tyytyväinen itseeni!
Se lähteminen alkaa sujumaan, kun vaan TEKEE ja TEKEE. Kerta toisensa jälkeen se on helpompaa. Kun on itselleen luvannut illalla, että aamulla taas mennään, niin on se epäkohteliasta perua. ;)
Olen harrastanut bodypumppia ja muita jumppia säännöllisesti 1,5 vuotta. Ei ole muistini aikana käynyt niin että olisin jättänyt lähtemättä sen takia että sohvalla olisi ollut kivempaa löniä.
Liikkumisen pitää olla niin mukavaa että sitä ei voi kertakaikkiaan jättää väliin! :D Aluksi se kyllä vaatii itsensä rökittämistä, mutta pian siitä tulee tapa eikä kyse ole enää mistään itsekurista vaan tottumuksesta.
Jep! Samaa mieltä, alku aina hankalaa ( jos olet ollut sohvaperunana pidempään) mutta sitten kun saat siitä rutiinin itsellesi, se tulee suoraan selkäytimestä ( liikkuminen siis!) Nykyään urheilu ( pump ym.) kuuluvat jokapäiväiseen elämääni yhtä itsestäänselvinä kuin hampaidenpesu..toki muistan pyhittää muutaman lepopäivänkin!
Eeva, se on hienoa että "meitä" on ja uskon että kuka tahansa pystyy aikaansaamaan itselleen liikunnallisen elämäntavan. Ihmettelen että minkälainen löllö olo sitä on ennen ollut, kun ei ole liikkunut? Olen kyllä aina liikkunut jonkin verran, mutta en riittävän raskaalla tasolla ja säännöllisesti. Nyt on pari vuotta mennyt tällä hyvällä tahdilla. :)
Lähetä kommentti