Keskivertoa parempi maanantai

Tiedän, että blogi antaa minusta tosi yksipuolisen kuvan, mutta sen tarkoitus ei olekaan esitellä minua koko maailmalle. Jatkan siitä mihin jäin. Tämän blogin tarkoitus on tehdä sisäisestä dialogistani rakentavaa ja auttaa minua positiivisessa ajattelussa. Pois kaikki muu politiikka!

Ihana räntäsade! Joku saattoi pitää hulluna kun pyöräilin kotiin bodypumpin jälkeen ja ulvoin äänekkäästi mp3-soittimen soittaessa Slinkee Minxin "Summer rainia". Osuva biisivalinta. Terävät pisarat (tai miksi niitä voisi paremmin sanoa) ruoskivat naamaa kivasti. En edes huomannut että on pimeää, tai että pitäisi ajatella, että no "onpas täällä kyllä todellakin pimeää, onpas tämä syksy pimeää aikaa".

Aamulenkillä paras biisi oli Mikin suosittelema Yuki Kimuran kappale "Love & Joy" - olen edelleen kiitollinen, aloitan tällä biisillä kaikki juoksulenkkini. Missähän vaiheessa siitä ei enää tule hyvä mieli? Musiikista voi saada ihmeellistä voimaa... juosta puoli tuntia aamulla tyhjällä mahalla... Huomenna taas! Pitää tsempata oikein kunnolla itseään! Satoi tai paistoi, ulos vaan - ja mehän kaikki tiedämme että siellä sataa.

Kuvailevan tilastotieteen opettaja sanoi tänään, että tilastotiede on yksinkertaista - miehethän sen ovat kehittäneet! Ja että heidän perheessään aina ihmetellään miten viisi miessukupuolen edustajaa (heillä on neljä poikaa) häviävät aina yhdelle naissukupolven edustalla, äidille, yksi-nolla. Se kuulemma johtuu siitä, että jokaisesta X-kromosomista saa pisteen ja jokaisesta Y-kromosomista menettää yhden. Voi elämä, siellä tunnilla kyllä viihtyy. En muista murto-osaakaan opettajan laukomista vitseistä. Hyvä opettaja tekee oppitunnista hyvän shown.

Tiesittekö mitkä ovat nykyiset viralliset kahdeksan siviilisäätyluokkaa? Ne ovat, ihan oikeasti, naimaton, avioliitto, asumuserossa, eronnut, leski, rekisteröity parisuhde, eronnut rekisteröidystä parisuhteesta ja leski rekisteröidystä parisuhteesta. Avoliitto ei ole edes mikään virallinen siviilisääty. Pakko päästä naimisiin! "Naimaton" ei kuvaa statustani riittävästi!

Kävin tänään lounaalla ystäväni kanssa, joka on rakastunut. Hän ei ole pystynyt nukkumaan kolmeen viikkoon, elämässä on niin paljon mullistuksia ja alkaa tuntea itsensä vähitellen jotenkin todellisuudesta vieroittuneeksi. Lepo on terveyden ehtojen pyhän kolminaisuuden yksi kärki ja ilman sitä ihminen rupeaa piankin oireilemaan fyysisesti ja psyykkisesti. Ystäväni kuitenkin suhtautuu kaikkeen ihanan ratkaisukeskeisesti, hakee apua (YTHS:n kautta ja kriisikeskuksesta) ja ehdotti itse, että lähtisin hänen kanssaan vesijumppaan. Hän lähtisi mielellään tutustumaan myös niihin jumppiin, joissa minä käyn. Ihailtavaa sitkeyttä ja positiivista ajattelua. "Realistisesti ajateltuna, ei elämässäni ole mitään mistä en selviäisi jossain vaiheessa", hän sanoi, ei ehkä juuri noilla sanoin, mutta kuitenkin.

Olen onnellinen siitä, että osaan olla vilpittömästi onnellinen toisen onnesta. Oma parisuhde on ylämäkeä ja alamäkeä, mutta pohjimmiltaan kaikki on hyvin. Rakastan, paljon. En ole katkera siitä, että ystäväni nauttii suhteen alkuhuumasta. Sen jälkeen on luvassa paljon parempaakin... Ystäväni on ansainnut kaiken onnen, mikä hänen tielleen voi osua. Ja rakkauden pitkän yksinäisyyden jälkeen. Onni tulee sen luo, joka siihen uskoo... ja muidenkin luo, mutta ihmiset usein eivät halua nähdä sitä ja suorastaan kieltäytyvät onnesta.

Olen surullinen siitä, että maailmassa on sotaa, nälänhätää, väkivaltaa, pahoinvointia ja yksinäisyyttä. Minä en voi sitä poistaa maailmasta, mutta en käännä kasvojani pois. Think global - act local. Jos vain tietäisin enemmän keinoja, miten.

Onko paradoksaalista, että voi yhtä aikaa nauttia elämästä ja silti tuntea sympatiaa kärsiviä kohtaan, halua auttaa ja voimattomuutta, kun ei tiedä miten? Vain terveenä ja vahvana ja tasapainoisena voin auttaa muita. Itsestä huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää, jos haluaa että itsestä on hyötyä yhtään kenellekään. Minä olen ollut tänään onnellinen, taas vaihteeksi. Tämä on hyvä olotila. Tyytyväisyys on valloittamaton linnake.

Loppuun eräs suosikkisitaattini, en muista keneltä:
"Elämässä jokainen on vuorollaan pulu ja patsas".