generated by sloganizer.net

keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005

Liian vähän unta

Tätä kirjoittaessa kello on kaksi yöllä. Sen tasoisia juttuja sitten luvassa. Tarvitsen vuorokausirytmin. Tarvitsen syyn herätä kuudelta... mutta kun jumpatkin alkaa vasta iltapäivällä. Minzu-bejbekin lähti Teneriffalle, olisin voinut pyytää seuraksi avantouinnille. Jos joku haluaa leikkiä Pelkokerrointa, niin lähden mielelläni avantoon. Varoitan, että minulla on expiä siitäkin itsensärääkkäämisen muodosta ja pysyn avannossa varmasti pidempään! Tämä on haaste, jota kukaan ei uskalla ottaa vastaan... joten en joudu todistamaan soturiprinsessan kestävyyttäni kenellekään.

Illan playlistillä soi ihanan levottomasti Janet Jacksonin Velvet rope-levy (...tie me, tie me up, tie me down...). En yleensä tykkää valvoa yksikseni (olen kai niin tylsää seuraa, että alkaa nukuttaa omat jutut), mutta tällaisen tahdissa voi harhautua mielikuvituksensa kanssa, tähän sopisi jokin kupliva viini ja ihana humaltuva olotila, tai voi sitä humaltua muustakin. Pitää varmaan harjoitella tulevia yksinäisiä iltoja varten musiikin kuuntelua ja yksiksensä tanssimista. Oikeasti tämä kyllä sopisi jonkun kanssa suutelemiseen. Ehkä sitten joskus. Onko tällaisten asioiden ajatteleminenkin kiellettyä ennen pitkän, synkeän suruajan loppuunkulumista? Sue me.

Huomenna keskiviikkona on talvipäivänseisaus, päivä on lyhimmillään ja lähtee siitä taas pitenemään kevättä kohti. Pimeydessä on räydytty tarpeeksi, sitkeän sinnittelyn jälkeen on aika odottaa valoa ja lämpöä. Ja tasan kukaan ei pysty minua estämään haaveilemasta, sillä kuten pelot, myös haaveet toteuttavat itseään...

Pitäisi kaiken elämän keskellä alkaa lukemaan edessä häämöttävään anatomian tuplatenttiin, josta pitäisi selvitä läpi ihan sen takia, ettei tarvitsisi enää ikinä vaivautua raahautumaan yleisenä tenttipäivänä nöyryyttämään itseään ihan älyttömän laajan koealueen hallitsemattomuudella. Ajatuskin siitä palauttaa kylmästi takaisin maanpinnalle. Iyyyh.

Radiossa sanottiin tuossa joku aika sitten, että Jake Gyllenhaalilta (jonka hiffasin ekan kerran Donnie Darkosta ja joka on sen jälkeenkin ollut ihan ältsin söötti monessa pätkässä) on tulossa leffa nimeltä Brokeback Mountain. Ihanaa, Jake on seksijumala, mutta sitten kuulin, missä asian kauneus piilee: elokuva kertoo kahdesta miehestä, jotka rakastuvat toisiinsa. Pitäisikö tämän nyt jotenkin vedota minuun? Nyt kyllä meni fiilis niin että Christian Bale pääsi listalle ykköseksi.

Huomenna bailatinoon, jossa toivottavasti jammataan jiveä ja sen jälkeen putkeen uusi bodycombat. Ei mitään järkeä miten siistiä. Tänään latasin taas ihan tappopainot bodypumpissa ja syke kävi epäterveellisen korkealla (yli laskennallisen maksimisykkeen mikäli mittariin on uskomista...). Äiti sanoi, että ehkä minä vain vaadin sellaista selvitäkseni ja sen on nähnyt siitä asti, kun väkisin synnyin maailmaan ennen aikojani toukokuisena sunnuntaiaamuna, jolloin äiti pääsi juhlimaan esikoistaan ja ensimmäistä äitienpäiväänsä. Sitkiä pieni rääpäle. Muistan kun lapsena meillä oli kirja nimeltä Kapu karvakorva, joka kertoi koirasta, jota kukaan ei komennellut. Siinä oli asennetta. Ei ihme että tästä kasvoi tämmöinen.

Että täysillä vaan jos niikseen tulee.

En tiedä kuinka paljon mieltä voi tyhjentää fyysisellä rasituksella, mutta sikäli mikäli voi, mieli on tyhjennetty. Enempää ei saa puserrettua. Loput on annettu alitajunnan hoidettavaksi. Kun makasin saunassa bodypumpin jälkeen selälläni kaikki lihakset väsytettyinä, olo oli raukea ja onnellinen. Siinä olotilassa uskoi pakostakin, että kaikki on hyvin, tässä ollaan olemassa ja vahvasti.

Ajattelinpa mennä uimakouluun kevään puolella, onneksi tuo uimahalli on tuossa vieressä niin jaksaa ehkä lähteäkin (niin, tulen asumaan tässä kämpässä myös tulevaisuudessa, kämppis on haussa). Uimiseni on hidasta ja työlästä ja syke on ihan turhan korkealla, koko homman saisi varmasti miellyttävämmäksi sillä, että vaivautuisin opettelemaan edes jonkin tekniikan. Sulava, soljuva uinti on esteettinen olemisen muoto.

Iltasanomien horoskooppi ei ikinä valehtele, ja keskiviikolle se lupaa: "Saat etukäteislahjan jo ennen joulua. Sen antaa sinulle ihminen, joka ei tulisi heti mieleen. Kyseessä voi olla hyvin sanallinenkin kunnianosoitus." Oih, ihkua, odotan... Mihin sitä nykyaikana voi luottaa jos ei Iltasanomien horoskooppiin?

Tässäpä ne turhimmat. Kello on kolme. Huomenna en herää kuudelta, mutta yks hailee, herään sitten kun siltä tuntuu, onhan tässä olevinaan kuitenkin loma ja kaikkea.Teettää työtä vaihtaa mieleen hiipiviä raskaita ajatuksia kevyempiin. Saa ihan tosissaan keskittyä. Mutta minä keskityn ja minä onnistun... ja näen ensi yönä sellaisia unia, mistä olisi moni kateellinen. Shame on me.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kysyn sulta koska melko varmasti tiedät: voiko Polarin sykemittareita käyttää uidessa? Vai onko se mallista riippuvaa jos voi?

(No joo, en vaan jaksa lähteä selaamaan Polarin sivuja.. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Voi käyttää, testattu on moneen kertaan.

En ota kelloa pois jumpan jälkeen edes saunassa.

Hanna P. kirjoitti...

Jee, lempiaiheitani (minä ja sykemittarini, Polarin F11, olemme erottamattomat, pidän sitä kellona koko ajan paitsi saunoessa ja juhlissa, jos se ei sovi tyyliin :)).

Suurinta osaa voi, kuten omaani, jota voi pitää uidessa, suihkussa jne, ja ne ovat vesitiiviitä 50 metrin syvyyteen asti. Kaikki uudemmat mallit ovat vesitiiviitä, vanhoista pitänee selvittää mallikohtaisesti. Mittarit on jaettu kolmeen kategoriaan vesitiiviyden mukaan, omani on keskimmäistä, eli löytyy myös niitä jotka kestävät vesipisaroita, mutta eivät varsinaisesti uimista.
Jonkin verran mittari ottaa häikkää siitä, jos kello käy paljon vedenpinnan yläpuolella ja lähetin(panta) on veden alapuolella, tai en tiedä johtuuko se siitä, mutta välillä sykkeennäyttö on mennyt nollille vesijumpatessa.

On aika hassua olla suihkussa kun suihkussakin näkee mitä kello on.
Itse kyllä otan aina ehdottomasti saunassa pois, käyttöohjeen mukaan toimintalämpötila on -10 asteesta +50 asteeseen. Olen jo kerran käyttänyt mittarin takuuhuollossa (vain kuukausi ostosta!), enkä tahallani halua hajottaa sitä... Uudemmissa malleissa on WearLink-lähetin, joka ilmeisesti on jotenkin hienotunteisempi.

Sykkeenmittaus tekee kyllä mistä tahansa liikunnasta tavoitteellisempaa ja hallitumpaa. Tosin itse revitän äärirajoille vaikka sykkeiden mukaan saisi rauhoittaakin... I have the right to remain stupid...

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Gyllenhaalin leffa kertoo vielä nimenomaan kahdesta cowboysta (*gasp*).. toisaalta yöt preerialla ovat yksnäisiä.

Hanna P. kirjoitti...

Niinpä niin, sekin vielä! Save a horse, ride the cowboy... Minun stetsonini saa pölyttyä hattuhyllyllä, dammit. Olen harkinnut aloittavani ratsastamisen uudestaan ihan sen takia, että voisin sen nimissä ostaa pornot chapsit (mustaa mokkaa, jossa on hapsut), mutta jää nyt sitten sekin. Meni fiilis!