Eevan pyynnöstä kirjoitan ensimmäisen kappaleen omasta suosikkiaiheestani... bodypumpista. Suosikkiliikkeeni ovat penkkipunnerrus ja hyvänä kakkosena hauiskääntö. Tykkään myös punnertaa naama punaisena miesten punnerruksia. Pidän tällaisista maskuliinisista ähinäliikkeistä, joissa saa puhaltaa ja puristaa. Ojentajat ovat toisaalta haasteellinen kehityskohta kehossa, ja askelkyykyssä pakara saa puristaa tuskallisen ihanasti... otan kaikki "epämiellyttävät" liikkeet haasteena, kuten BP55-ohjelman ojentajadipit... Ja tarkemmin ajatellen, tykkään kovasti maastavedosta ja kulmasoudusta... tarkemmin ajatellen, tykkään ihan kaikista liikkeistä, mutta kyse olikin siis suosikista..
Rakkauteni penkkipunnerrusta kohtaan olen ilmaissut seuraavin sanankääntein:
Penkkipunnerrus musiikin tahtiin - Oodi bodypumpille
Rintalihas puristaa
keskityn hengitykseen
hallitsen sillä pientä maailmaani
Suljen silmät niin säästyy energiaa keskittyä olennaiseen
saada se näyttämään kevyemmältä kuin mitä onkaan
vaikka kukaan ei katso
Siinä on jotain zeniläistä
täydellinen nosto on kuin maailman kaunein hiekkalinna
joka potkaistaan huoletta hajalle
hetkellinen jolle annan kaikkeni
vaikka tiedän
että tämä ei koskaan ole viimeinen kerta
Miksi hiki kirvelee silmissä, mutta kyyneleet eivät
vaikka ne ovat molemmat suolaisia
Missä kohtaa endorfiini muuttaa huumeeksi
tuskaisen tunteen rinnassa
Se tuntuu samalta rinnassa kuin rakkaus
polttaa ja puristaa
On lupa huohottaa
kukaan ei kuule musiikin läpi
Tämä on parempaa kuin seksi
kuka nyt sängyssä kehtaisi laulaa mukana
Paljonko laitan painoja? Edellisessä ohjelmassa painot olivat (per pää tangossa eli 2 x) lämmittely 5 kg, kyykyt 11-12,5 kg, rinta 6-7 kg, selkä 7,5 kg, ojentajat 3,5 kg, hauis 3,5 kg, askelkyykyssä 5 kg:n levypaino rintaa vasten tai pelkkä tanko tukena etujalan edessä, olkapäät 2,5 kg-3 kg, vatsakappaleessa 5 kg:n levypaino. Uudessa ohjelmassa otan ainakin aluksi kyykystä pois pari kiloa ihan useiden kuulemieni varoitusten takia, olen vasta kerran tehnyt sen uuden ohjelman, joten en aika näyttää! Ei se kyllä ekalla kerralla ihan niin hullun rankalta tuntunut kuin mitä olivat pelotelleet...
Ja muihin aiheisiin. Hauskoja Kodak-momentteja ollut tässä. Eilen pukuhuoneessa kuuntelin kun kaksi tätiä (no ei ne hirveän vanhoja tätejä olleet, mutta kuitenkin) puhui warettamisesta ja oli hilpeää kuunnella, kun toinen täti neuvoi toiselle, miten "painat siitä oikeanpuoleisesta hiiren napista" jne. Ilmeisesti oli ongelmia saada ladattua jokin kokonainen Yön albumi. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että warettamista on mahdotonta estää, jos tätitkin warettavat niin sitten warettavat kyllä ihan kaikki. Itse yritän aika ajoin vastustaa sitä ja poistan tarvittavan ohjelmiston koneelta, mutta aina uusien Les Mills-ohjelmien tullessa ne ladataan sitten takaisin. Se siitä tekijänoikeuksien kunnioittamisesta. Warettaminen on liian helppoa, liian nopeaa, liian kätevää.
Aamulla pyöräilin juna-aseman eli meikäläisittäin steissin aliskasta ja vastaan tuli ihan oikea Orlando Bloom! No ainakin se näytti siltä. Ja eilen Jameralla kävi asiakkaana ihan oikea brittiagentti. Täällä Jameralla käy muutenkin tosi monenlaisia ihmisiä asiakkaina, ja kahta tai jopa useampaa sukupolvea.Ihmiset ovat oikeasti mielenkiintoisia. Olen muutaman päivän aikana oppinut ihan uutta, avoimempaa suhtautumista lajitovereihin. Töissä tulee niin helposti rupateltua ventovieraiden kanssa, että se tavallaan jää päälle. Asiakaspalvelutyö saattaa ehkä sittenkin sopia minulle.
En todellakaan pidä sellaisesta myyntityöstä, jossa ihmiselle pitäisi kaupata väkisin jotain turhaketta. Kaupallista myyntityötä voi tehdä kuitenkin myös markkinoimatta ihmiselle keinotekoisia tarpeita. Mainosala on brutaalia ja mielenkiintoista, koska se on puhdasta psykologiaa ja ihmisten tunteilla leikkimistä. Saako ihmisiä huijata tavoitteena taloudellinen voitto? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän uskoo, että huippumallin megaripset johtuvat ripsiväristä eivätkä tekoripsistä? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän kuvittelee että McDonaldsin ruoka on ihan hyvää ruokaa lapsille, joille sitä mainostetaan (tai ylipäänsä kenellekään ihmiselle)? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän kuvittelee laihtuvansa ihmelaitteella tai nieltävällä puristeella muuttamatta elintapojaan? Onko ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän kuvittelee, että yhtään mikään roina maailmassa voisi tehdä häntä onnelliseksi? Mainonta on propagandaa, jota voisi kevyesti verrata siihen ajatusmaailmaan, johon vaikka terroristit aivopestään. Ihmiseltä voi puuttua kriittinen ajattelu kokonaan.
Olisi aivan ihanaa työskennellä mainosalalla.
Ensi viikon lauantaina on OIEI:n pikkujoulularppi, olen saanut hahmon ja tykkään siitä. En ole kyllä millään tasolla pystynyt vielä samaistumaan sen sisäiseen maailmaan, mutta en anna sen häiritä, vaan keskityn murehtimaan täydellisien proppien haalimisesta kasaan. Kerron hahmosta sitten pelin jälkeen, ehkä.
Niin. Kirjoitan tätä töissä. Mutta viimeinen päivä (toistaiseksi...) niin ei haittaa! (Vaarallinen asenne.) Olen nopea kirjoittamaan kuin agentti, joten tässä ei kauaa vanhene. Tälle työpäivälle on kaksi Frezza Javaa jääkaapissa, joka pitäisi muuten pestä tänään. Duneksen jälkeen taasen bodypumppia ja balancea (toivottavasti Anne, joka on maailman paras balancen vetäjä, pitää kokonaan uuden ohjelman...) ja sen jälkeen näen rakasta ystävää ja juon lisää kahvia. Ihana päivä! Kovaa on elämänkoulu toisinaan, vaan toisinaan ei.
Eilen piti opetella miljoona asiaa töissä. Välillä meinasi palaa käämit, kun omien hoksottimien rajat tulivat vastaan. Kestän todella huonosti sellaista hömelyyttä, että ensin unohtaa avaimet, sitten lompakon ja viimeisenä kun luulee, että kaikki on mukana, huomaa lähteneensä ulos ilman housuja (huom: tämä oli fiktiivinen esimerkki). Oikeastaan se ei henkilökohtaisessa elämässä haittaa, kuvittelen usein eläväni komediassa ja ymmärrän näiden nolojen tilanteiden olevan välttämätön osa täydellisesti käsikirjoituksessa kohtauksessa, mutta se, että kämmin töissä, ei ole hyvä eikä kaunis asia. Kestän nauramista itseni kustannuksella, mutta pöhelöinti työajalla on ajanhukkaa ja huonon työntekijän merkki. Miten niin virheiden tekeminen on inhimillistä?
Kerran pankissa kuulin kun joku mummo sanoi "niin se Jumala meitä rankosoo, vaan aina myö ollaan ylös noustu". ASENNETTA! Agentti ottaa turpaan, sylkee verta ja jatkaa eteenpäin.
perjantaina, joulukuuta 09, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti