Trallalaa

Mikä Hania laulattaa?

No se, että taas on takana aivan mainio päivä! Kaikesta on selvitty - jopa yhdestä vaikeimmista asiakkaista mitä on tielle sattunut. Hurmaavina haasteina ne on kaikki vastoinkäymiset otettava. Työpäivä oli lyhyt mutta raskas (and I want it that way). Niin tohkeissani järjestelin hyllyjä, että en kerennyt syömään ja sitten piti vetää välipalaksi varattu rahka hätäisesti ennen pumppia.

Kuuntelen tässä bodypumpin rintalihaskappaletta (Fine Young Cannibals - She Drives Me Crazy). Lisäsin vähän painoja rintakappaleeseen, 7,5 kg per pää mikä taitaa olla henkilökohtainen ennätys. Oli aivan täydellinen bodypump-tunti. Kovimmat painot, paras meininki, uskomattomat fiilarit. Hyvä fiilis jäi päälle eikä lähde toivottavasti ikinä!

Pumpin jälkeen kävin porukoiden kanssa syömässä hienosti Sassissa, alku- ja jälkiruokineen kaikkineen. En ollut varautunut siihen pukeutumisessani, mutta kokomusta menee missä vain. Hiusharjaa ei sitten sattunut treenikassiin tänään. Olen siinä mielessä onnekas, että yleensä hiukseni kuivuvat luonnostaan ihan hyvään muotoon - tai sitten en vain yksinkertaisesti jaksa välittää tarpeeksi.

Loppuillan nautin hurmaavasta naisseurasta Bisketissä. Oli parhaat keskustelut ehkä ikinä. Ystävä on rakastunut, ja sitä säihkyntää on ihana katsella. Keskustelumme ovat aina terapeuttisia, mutta tuntuu että nyt ratkesi kerralla monta solmua Hanin päässä. Tuntuu, että tulin viisaammaksi, vaikka se oli varmaan vahinko. Ainoastaan pyrittiin hauskaan ajankuluun. Olen onnellinen jokaisesta ihmisestä, joka minulle antaa aikaansa, on olemassa hetken minua varten ja jakaa olemassaoloaan vilpittömästi ja ottaa vastaan sen mitä minulla on vastavuoroisesti tarjottavana. Uskon, että kaikista tärkein asia elämässä on ystävyys. Olemme olemassa täällä ollaksemme lajitovereita keskenämme.

Bisketistä saa muuten hyvää kirsikkasoodaa, maistoin ekan kerran kun ystävä suositteli.

Kotona muistin että on sitten viimeiset naistutkimuksen verkkokurssin tehtävät palauttamatta - itseasiassa täysin tekemättä. No äkkiäkös ne huitaisin menemään ja palautin. Tajusin itseasiassa tasan nyt, että ei olekaan vielä sunnuntai, joka on tehtävien deadline. Olen ihan hemmetin sekaisin päivistä. Vaan eipä tuo mitään. Ihan kiva vaan jos tässä on vielä yksi vapaapäivä jäljellä. Jotenkin oli vaan niin sunnuntaifiilis. No, sille oikealle sunnuntaille on varattu aamupäivän bodybalance äiteen kanssa ja sen jälkeen kyläilyä mummilassa, jossa tietenkin pohditaan syvällisiä ja suunnitellaan koirantakkia, jonka mummi on luvannut väsätä. Ja maailman mahtavinta artisokkakeittoa on myös luvassa. En tiedä miten huominen voisi mahdollisesti millään tavalla mennä reisille. Hirveä putki hyviä päiviä. Jos olisin pessimisti, sanoisin että kohta tulee tasapainottava paskalasti niskaan, vaan enpä ole. I'm ready for the good times, ready to get it all, kuten ihanasti ketkuttava Shakira tarttuvasti lauleskelee yhdessä kappaleessaan.

Ja lainattu lause, joka on minua mietityttänyt kovasti ja johon olen kovasti ihastunut:
"We are not sinful, shameful human creatures who have to somehow earn Spirituality. We are Spiritual Beings having a human experience."

Kovasti lämmitti kommentti irc-galleriassa (noloa myöntää olevaisuuteni siellä, mutta olenhan ikiteini), Wombatant: "Yleensä sinulla on sellanen onnellinen virne päällä." Kertoo jotain oleellista (oli se kohteliaisuus eli ei), onnellinen virne on ehdottomasti jotain, mihin haluan pyrkiä!

Virnistellään onnellisesti, kun kohdataan.