Hell of a Huhtikuu

Edesmenneestä huhtikuusta on jännittävää tehdä yhteenvetoa. On tapahtunut asioita, jotka ovat pistäneet minut miettimään mitä haluan ja mitä en halua. Kun olen pystynyt määrittelemään itselleni näitä asioita, on vain tehtävä jotain saadakseen sen mitä haluaa. Ja siinä on taas tietenkin turpaansaamisen riski, joka otetaan, koska eihän elämässä muuten ole mitään järkeä.

Juuri tällä nimenomaisella hetkellä tuntuu jopa kohtalokkaan harhaanjohtavasti siltä, että tiedän mitä haluan. Ja mitä voin saada ja mitä en. Noin niinkuin vertauskuvallisesti sanoen, minä en koskaan tule olemaan yhtään tämän pidempi. Olen ja tulen aina olemaan 158 cm pitkä. Tai lyhyt. On asioita, joita ei voi muuttaa. On asioita, joiden muuttaminen olisikin typerää ja tuskallista. Tänään olen päättänyt uskoa niin.

Mikään ei opeta niin paljon itsestä kuin vastoinkäymiset. Ne ovat lääkettä, jota pistetään potilaalle vasten hänen tahtoaan, koska kukaan ei niitä ota vapaaehtoisesti. Se on elämää, että itsetuhoinen kärsiminen ja itsensä satuttaminen ei jalosta, mutta yllättävät, odottamattomat, jostain muualta tulevat iskut... ne opettavat väistämään... tai kestämään iskuja.

Jos elämään osaisi suhtautua niin kuin piilokameraan joutumiseen. You got me, man, you got me. Ja naurua.

Mikään ei ole niin vaikeaa kuin itseensä luottaminen. Sokeasti. Koska voihan olla, että olenkin väärässä. Se on minunlaiselleni ehkä pahinta, että kaiken harkitsemisen jälkeen joutuisi myöhemmin myöntämään, että valitsi väärin, vaikka valitsikin senhetkisten olosuhteiden vallitessa niin hyvin kuin vain pystyi valitsemaan.

Rohkeutta! Tuulta päin! Ehkä voin yllättää itseni tässä kuussa.
Kappas, horoskooppikin sen sanoo (käyttäkää ihmeessä ihmiset horoskooppia itsetutkiskelun välineenä, jos ette ole liian rajoittuneita).

Auringon ja Merkuriuksen vaikuttaessa merkissäsi, ovat energiasi korkealla ja pystyt toteuttamaan monia mielessäsi kypsyneitä suunnitelmia, kunhan vain lähdet ajoissa liikkeelle. Härkämäinen jahkaaminen koituu tässä kuussa turmioksesi, joten luota ihmeessä hetkellisiin impulsseihin ja tee riittävän nopeita ratkaisuja isoissakin asioissa. Alitajuntasi on voimakkaimmillaan täydenkuun aikaan 13.5 ja silloin aavistat monia asioita, jotka saattavat jäädä pyörimään päähäsi yötä myöten. Älä epäröi tarttua toimeen näiden mieltäsi vaivaavien asioiden osalta, sillä ne järjestyvät heti kun ryhdyt niitä aktiivisesti järjestämään.

Ohjeita toukokuulle:

1. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Ole armollinen. Anna itsellesi anteeksi. It too shall pass.
2. Preesenssissä eläminen ei tarkoita sitä, etteikö lyhtypylväitä kannattaisi väistellä. Koskee kaikenlaisia pönttöjä elämän jokaisella osa-alueella. Jos ja kun kuitenkin törmäilet, jatka matkaa mutta tarkista ensin ettei veri valu nenästäsi niin että roiskit sitä joka paikkaan jatkaessasi juoksua. Mutta eikö olekin siistiä kun veri lentää, mitähäh?!?
3. Suunnitelma B:n jälkeen on edelleen olemassa suunnitelma C, suunnitelma D ja suunnitelma E. Ja ainahan niitä keksii uusia, vaikka lennosta.
4. Muistisi on lyhyt. Toukokuun toilailut on unohdettu viimeistään heinäkuussa. Arvet vaalenee. Antaa palaa!
5. Älä noudata mitään ohjeita, tiedät kyllä mitä tehdä, osaat tehdä loistavia valintoja ja myöhemmin huomaat, että kaikella on tarkoitus ja ihmettelet vain, että vautsi, mitenkäs nämä asiat näin osaavat naksahdella kohdilleen.

Yksi asia, jonka olen oppinut toistamiseen, on se, että lupaukset ovat melko turhia. Minulle on luvattu tänä vuonna paljon asioita, jotka eivät ole toteutuneet, enkä ota enää mitään lupauksia kovin vakavasti. En myöskään itse lupaa mitään kevein perustein. Lupauksen ja lupauksen lunastamisen ero on sama kuin uhkauksen ja uhkauksen toteuttamisen ero. Kauniisiin lupauksiin haluaisi uskoa sillä hetkellä, kun niitä antaa, ja luultavasti jokaiseen vastaanottamaani lupaukseen on uskottu sillä hetkellä. Mutta... elämä on.

Jokainen läskiperse tietää mikä ero on sillä, että aikoo tai jopa päättää lähteä juoksemaan ja sillä, että lähtee juoksemaan.

Huhtikuun levy on ollut ehdottomasti Poen Haunted. Toukokuulle tarvitsen jotain muuta, jotain uutta. Laitoin tuossa latautumaan muutaman levyn, jotka bongasin Listalta. Saa nähdä mitkä ovat toukokuun theme songit.

Olin valmis antamaan itselleni anteeksi pahalaatuisen selkärangan katkeamisen liikunnan suhteen, mutta sellaista ei tapahtunut. Työharjoittelun vuoksi jumppaaminen jäi normaalia vähemmälle, mutta sitäkin enemmän tuli juostua. Tälläkin hetkellä polttelee ihan hulluna päästä juoksemaan, mutta kurkku on hieman arka ja päässä on sellainen räkäinen tunne, että hillitsen himoni. Jumppastatistiikat:

7 bodypumppia + bodypump-tekniikkatunti
8 bodybalancea (sitä kertaa, kun lähdin kesken pois vessaan itkemään, ei tietenkään lasketa näihin)
2 pacea
2 bodycombattia (huomenna pakko päästä, puute, aaargh!)
1 tanssitunti, 1 bailatino, 1 salitreeni (olin tosi kipeä tuon jälkeen monta päivää... ei kai sinne uskalla enää... no otetaan tavoitteeksi käydä toukokuussa...)

Sisko muuten liittyi jäseneksi Beauty centerille, olenko jo kertonut...? Aika mahtavaa. Kähkösten naismafia in da house.

Saatiin ennen vappua nauhoitettua kitaraa ja rumpuja ja laulua ja myöhemmin tulee vielä tuomiota kuinka hyvin olen omassa osuudessani onnistunut. Hieman jännittää, kun piti ihan omasta päästä keksiä laulumelodiat ja sanat, että mitä mieltä muut ovat. Omasta mielestänihän ne eivät juuri parempia voisi olla. Tietenkin se, että laulut menivät nauhalle ekalla yrittämällä, eikä hiomista ole sen suhteen tehty... ainahan sitä pystyy parempaan.

Huhtikuu on ollut täynnä elämänmakuisia hetkiä, joita moni elokuvantekijä yrittää simuloida muiden ihmisten koettavaksi siinä onnistumatta. Olen oppinut paljon. En ole tehnyt mitään peruuttamatonta, mutta ei tällä luonteella sellaiseen pystykään. Kaikki hyvin valtakunnassa.

Ajan kulumista on vaikea ymmärtää. Ensimmäinen harjoittelu on ohi. Iskä ja veli tulivat eilen reissusta ja olen kohta lähdössä Oulunsaloon syömään ja odottamaan tuliaisia.

Aika kuluu, elämä menee. Tässä on tosi kyseessä hei!