Keskiviikon rankka tilitys

Bestman Jaska kaahasi aamukahville. Hirmu mukavaa. Miehillä on ihan erilaiset ystäväpiirit yleensä kuin naisilla. Näillä poitsuilla on kauhian mukava sosiaalinen kulttuuri. Että voi soittaa "tarvin kahvia, oon 7 minuutin päästä siellä". Minua ei haittaa yhtään, miehellä on vaan mukavia kavereita, tietenkin, ja ne saa kaikki olla täällä niin paljon ku huvittaa. Olen aina halunnut semmosen Frendit-meiningin, että joku tuttu olisi sohvan nurkassa nököttämässä ja laukomassa tyhmiä juttuja.

Toimivan parisuhteen yksi perusedellytys on se, että ei ole mitään kahtiajakoa, "joko kaverit tai minä". Ei se mene niin. Hurmaavan hienosti se toimii, kun ympyrät ovat vähän samanlaiset - siis tuttavapariskuntia, joiden kanssa aikaa voi viettää. Jatkuva poikamieskavereiden kanssa retostelu ehkä saattaisi ruveta hajottamaan.

Itseään ylirasittanut armahain sai Arcoxia-kuurin ja kahden viikon liikuntakiellon. Onkohan siitä nyt sitten mihinkään. Vaikka olenkin muuten aika ääliö, en vedä itseäni piippuun sillä tavalla, että tulisi mitään rasitusvammoja. Omaa kehoaan täytyy kuunnella, lässyn lässyn lää. Se on aika ihanaa kun ei ole mikään paikka kipeänä, harvemmin sitä osaa arvostaa sellaista. Vietetään nyt pieni hiljainen hetki ja mietitään miten hienoa on olla terve ja reipas ja kivuton ihminen.

Olen vähän kypsänä kun äidinäidin 70-vuotissynttärit ovat niin perhepiirin kemut, ettei sinne saa ottaa mukaan tuommoista hetken huuman pikaromanssia, "kun ei me oikein tunneta sitä vielä". Varmaan tuntisivat paremmin, jos joskus pitäisivät yhteyttä. Eipä ne paljoa minun elämästä tiedä, toisin kuin isänäiti, joka on suurinpiirtein Hanin bestis. Rasittaa tuommoiset sukujuhlat, kaikki on ihan ventovieraita ja kenenkään kanssa ei juurikaan olla missään tekemisissä kuin kerran vuodessa jossain vammasissa juhlissa, joissa joutuu kaiken lisäksi panikoimaan esiintymällä puolelle suvulle. Ja tekemään jonku ***** kortin, A4:lle pitäisi keksiä jotain taidetta, mitä minulla tulee päivänsankarista mieleen. No rehellisesti sanoen ei nyt ihan simppana mitään. Olemme etäisiä ja välimme ovat lempeän viileät. Ehkä piirrän merenrannan. Ja sanon, että taide puhukoon puolestaan ja jokainen tulkitkoon sydämessään miten haluaa.

***** ***** ku oon väsynyt. Pitäis nukkua. Onneksi armahalla on ens viikolla yövuoroja niin ei ******* mua valvota joka ********** yö. Bodycombat oli hyvää ensiapua angstiin, ja loppu lähtee unella, kun nyt jaksaisin heivata itseni suihkun kautta sänkyyn. Tiedostan onneksi itsekin, että unirästit tekevät minusta pirun kätyrin ja aivan sietämättömän ainakin itseäni kohtaan.Tänään Paska Asenne on rökittänyt Hyvää Meininkiä häikäilemättömästi oikealla suoralla ja väsyneenä olen ollut melkoisen puolustuskyvytön. Säälittävää. Ja tiedän kyllä, että oikeasti avautuminen ei auta asioihin millään tavalla. Minulle se harvemmin tuo mitään tyhjentävää tyydytystä. Enemmän auttaa asenteen korjaaminen ja Britneyä lainaten "do something" eli "tee läskipää sille asialle jotain".

Arvaa mitä...16 yötä jouluun on. Kerron sitte.