Näin äsken painajaista, joka vetää vertoja lähes kaikille koskaan näkemilleni. Menetin siinä tuoreen avopuoliskoni lähinnä oman ääliöpäisyyteni takia. Heräsin omaan huutooni ja asiaa ei auttanut se, että mies oli lähtenyt viemään siskoaan juna-asemalle, niin että kukaan ei ollut halaamassa minua ja sanomassa, että se oli vain pahaa unta.
Se oli vain pahaa unta, se oli vain pahaa unta, se oli vain pahaa unta. Mutta mistä unet tulevat? Unissa on vähän sama kuin hypnoosissa, jossa ihminen toimii aina oman moraalinsa mukaisesti, vaikka häntä käskettäisiin tekemään mitä tahansa. Uni oli loppujen lopuksi pelottavan realistinen, väärinkäsitysten takia voi syntyä kamalaa jälkeä. Tai väärinkäsitysten, ja typerän ajattelemattomuuden takia... Minut oli siinä nähty epäilyttävässä seurassa ilmeisen kyseenalaisissa tunnelmissa - tai tilanne oli tulkittu sellaiseksi. Tuo henkilö taas ei ollut tosielämästä, vaan TV-sarjasta jota eilen katsoin (siis hänen kasvonsa, unen henkilö oli minulle täysin tuntematon).
Unen sekavaa kaaosta symboloi hyvin se, että kun yritin soittaa rakkaalle, puhelimeni oli hakkeroitu tai muuten rämplätty sekaisin niin ettei siinä ollut enää tuntemieni ihmisten nimiä ja numeroita vaan outoa suttua ja kiroilua. Unet tulevat aina todellisuudesta ja kaikki on tapahtunut jollakin tavalla - pari päivää sitten siivosin SIM-kortin luetteloa liittymän vaihdoksen takia.
Anelin armoa itkien, en tiedä hylättiinkö minut lopullisesti. Jotenkin unen kaltainen tilanne kuvastaa tappeluita, joita tässä parisuhteessa on jo ehditty käymään. Vaikken olisikaan aina se, joka on väärässä, olen usein se, joka lopulta antaa periksi, suutelee maata jalkojen alla alistuneena ryömien. Miksen unessakaan voinut sanoa "jos et aio edes kuunnella mitä yritän sanoa ja jos et usko sanojani, mitä väliä tällä on, tämän homman pitäisi perustua luottamukseen, palataan asiaan kun olet valmis tulemaan vastaan" ja lähtenyt menemään?
Koska olin sittenkin syyllinen?
Unet rakentuvat kierolla tavalla... Mummi kertoi eilen vasta lukemastaan kirjasta. "Kiristyvä valheiden ja itsepetoksen verkko alkaa kutoutua." Kun hetken aikaa miettii, unet on kirjoitettu meidän ollessamme valveilla. Painajaisten palaset voivat olla aivan viattomia, mutta niistä saadaan rakennettua julmia trillereitä.
Voi luoja, auttaako tähän se että menen keittämään perunoita? Joskus unesta on vaikea herätä kokonaan, se ahdistaa henkeä koko päivän, vaikka päivä sinänsä olisi mitä mainioin. Joka tapauksessa täytyy uskoa, että unet selvittävät alitajuntaa ja niillä on aina oma tarkoituksensa, jota meidän ei tarvitse ymmärtää.
Why does my heart go on beating
Why do these eyes of mine cry
Don't they know it's the end of the world
It ended when you said goodbye
perjantaina, heinäkuuta 14, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti