Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Olen saanut takaisin aika mielenkiintoisilla tavoilla pari rakasta ystävää, jotka luulin menettäneeni.
Isoveljen kanssa olen puhunut tuntikausia puhelimessa, hän on pelastanut minut putoamiselta ja on tehnyt sen ennenkin. Hän rantautuu samaan aikaan kun minun kesätyöni päättyy. Sitten pari päivää unta palloon. Ostan etukäteen valmiiksi liput Pirates of the Caribbean 2:een. Hassua että kolmen kuukauden merilläolon jälkeen ihminen haluaa katsomaan merirosvoelokuvaa.
Elämme todella kummallisia aikoja.
Rakas ystävä, jonka luulin menettäneeni, laittoi sähköpostia ja sanoi minun olleeni oikeassa eräässä asiassa, jonka takia riitaannuimme ja tiemme erkanivat. Kaikki on näköjään mahdollista.
Pelottaa miten parisuhteen käy. Olen koiran kanssa Saimaalla. Tätä kirjoitan Sulkavan kirjastossa. Jos joku tarvitsee aikaa, se on minulle aina "aikaa unohtaa". Ihmiset tuntevat eri tavoin, käsittelevät asioita eri tavoin. Ehkä kaikki menee ihan hyvin. Ehkä kaikki menee päin helvettiä. Tällä hetkellä minun vaikutusmahdollisuuteni ovat minimaaliset, enkä jaksa edes ruveta sähläämään mitään. Olkoon, rauhoittukoon. Epäreilua vain jättää minut tällaiseen olotilaan, odottamaan. Minun aikakäsitykseni on eri, minä elän hetkissä ja kaikessa on merkitystä ja minua ei ole tehty odottamaan. Kärsivällisyys on hyve, joka minulta puuttuu aivan täysin. Opetellaanpa sitä nyt sitten.
Ensin päätin itkeä. Huomasin kuitenkin, että menetyksiä ei kannata pelätä, koska on asioita, jotka pysyvät tiukassa, ja on asioita, jotka palaavat vaikka ensin lähtevätkin...
Hyvä jos elämässä on kontrastia. Liike jatkuu!
Nyt pitää lähteä apteekkiin hakemaan kynsivallintulehdusta varten antibioottikuuri, jonka perhetuttu lääkäri soitti puhelinreseptillä Sulkavan apteekkiin. Mukavaa kun saa kuntoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
:( Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
Ja juuri tuon takia kannattaakin muuttaa heti yhteen ennenku ei toista edes tunne. Elämä on.
Heh, minulla oli päälläni "Elämä on"-paita kun lähdin mökille. Pientä itseironiaa...
Olen ollut pitkässä suhteessa, joka ei edennyt mihinkään. Olen siis iloinen tästä jossa on säpinää ja suuntaa.
Yhteen ei muutettu missään nimessä järkisyistä, sitä painotettiin kun ratkaisu tehtiin! XD
Asia, joka aiheutti tämän hämmentävän parin päivän tilanteen rauhoittamisen, on sellainen, joka ei ole kummastakaan riippuvainen ja jota en täällä blogissa käsittele tällä kertaa enkä välttämättä ikinä.
Munatonta muuten kommentoida anonyyminä, eikö?
Olen muuttanut yhteen jonku kerran aiemminkin ja yhdessäasuminen ainakin paljastaa nopsaan että miten ne persoonat kolahtelee... Tässä tapauksessa olen törmännyt aivan harvinaisen fiksuun yksilöön, joten uskaltaisin jonkin verran lyödä vetoa tämän pariskunnan puolesta... ;)
Ei laisinkaan. Sun blogi tuli vain sattumaisin esiin kun googlailin ja satuimpa lukee muutaman tekstin. Enkä ole tänne rekisteröitynyt enkä mitään joten minä muuna kirjottasin?
Lähetä kommentti