Torstai ei ole oikein mistään kotoisin. Aamulla piti ravistella itseään, että sai jonkinlaisen kontaktin aikaan ja paikkaan. Uloslähteminen tuntui vaivalloiselta, kuten koko muukin elämä. Ulkona ruusunmarjat hohtivat punaisina pensaissa, viileä aamu tuntui lohduttavan "kyllä se siitä". Laahaavankin (lähinnä pään sisällä, kyllä ne jalat nousivat) aamulenkin jälkeen olo on hyvä. Miksi ei olisi? 1+1=2.
Ruispalapussin ensimmäinen on pehmeä. Ja toinenkin.
Paljon mukavaa, paljon ikävää. Kyllä mukavaa on enemmän. Mutta silti melkein toivoisin tasaisempaa, että ei olisi murheita, vaikka sillä hinnalla sitten menisivät ne ilotkin. Murheet on rassaavia, kun joutuu murehtimaan. Siis mitä? Tärkeintähän on, ettei ole tylsää! Ja ei todellakaan ole.
Juon aamukahvin THE BOSS-kupista.
Zen Cafén laulussa rakastellaan miestä ehjäksi. Minä en siihen pystynyt. Joo, oon mää pääsemässä yli. Menisi muodista tuo kappale. Olisiko jo aika joululauluille? Rakastuneet kuulemma laulavat aina joululauluja. Let is snow.
Do your thing, honey. Okei okei, mutta mitä jos kumminkin ekana laittais jotain vaatetta päälle ja lähtis kouluun.
torstaina, elokuuta 31, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sir Elwoodin hiljaiset värit - Kylätie
Min tykkään joululauluista muuten vain, ja tänään onkin soinut päässä muuten monenlaista härpäkettä. Tulis äkkiä lumi syksyyn, sais hieman valoa pihallekin, ja joulu ois taas. Järkyttävän stressaavaa, mutta aivan todella ihanaa aikaa.
Sannoo: Niina
Lähetä kommentti