Kiukuttelin eilen illalla. Syyt ja seuraukset. On se silti vähän kuin koiraa potkisi, purkaa toiseen. Pitäisi sen tässä vaiheessa tajuta miten minä toimin, syklisesti. Ihan kuin tätä ei olisi tapahtunut jo riittävän monta kertaa aikaisemmin, jotta voitaisiin laskea kaava ja ennustaa tulos. On koiralla myös oma merkittävä osuutensa tapahtumien kulussa, joten ei häntä voida täysin viattomaksi tulkita.
Suomalaisen miehen temperamentti on käsittämätön asia. Tapa suhtautua on väsynyt, laimea, tunteeton ja kylmä. Se saa vahvistusta vähäiseen vimmaansa viinasta ja testosteronista, mutta silloinkin se on enemmän mylvintää. Tahtoo tunnetta, tahtoo sykettä, tahtoo kohtalokkaita pitkiä katseita!
Missä on liekki? Taidan muuttaa jonnekin, missä temperamentti on erilainen, missä sydänveret kiehuvat ja elämässä on enemmän intohimoa. Siihen asti riehun täällä! Jäätykää pystyyn, ihme lauma pökkelöitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Lienen kyyninen, mutta epäilen kovasti tahdotko sinä niitä oikeasti. Tarkemmin: huolitko paketin, jossa liekki tulee.
Kyynisyys on perseestä! Ja siihen tulee suhtautua täysin sen ansaitsemalla halveksinnalla! Kyynikot ovat menetettyjä tapauksia ja surullisia, varoittavia esimerkkejä siitä miten LIEKKI ON SAMMUNUT. Nöyyyy!
Lähetä kommentti