Aamuihmisiä ja aamukoiria

Kun aamulla avaan makuuhuoneen oven, sen takana on kaksi pilkullista elikkoa, jotka näyttävät siltä kuin eläisivät odottaakseen, että minä herään. Oi iloa ja riemua, emäntä on täällä! EMÄNTÄ ON JUMALA! Tervehdimme sinua, oi Emäntä! Hännänheilutus on fanfaari ja edestakaisintassutus huvittavaa tanssimista. Toinen kantaa suussaan puruluuta kuin lahjusta. Toppuuttelen alamaisiani ja laitan kuppeihin aamupalaa.

Rappukäytävässä naapuri lähtee samaan aikaan kuin me, esittelen uutta koiraa ja kehotan sanomaan jos on meteliä kun olen poissa. Kuuntelen YleX:n aamuohjelmaa ja käytän pilkulliset läheisessä koirapuistossa kunnon aamunuuskinnoilla. Mertsi ja Taika tulevat vastaan aamukävelyllä. Mukavaa juttelua, se on niin kuin ihmisten hännänheiluttamista. Onpa vaan kivvaa.

Kotona koirat rauhoittuvat sohville ja minä avaan tietokoneen. Pyöräytän tehosekoittimessa banaani-viinimarja-maitorahkapirtelön. Päivä alkaa. Olen kipeänä, nyt ei ole kuumetta, mutta se on kahtena edellisenäkin päivänä noussut päivän mittaan.

Eilen illalla olin ihan jumalattoman väsynyt, jalkoihin sattui niin ettei pystynyt seisomaan. Loppuilta oli tavattoman mukava kuitenkin, kai mukavuus tulee kun kutsuu.

Mummini mielestä Big Brotherin Kati on lössö ja porsas. Mummin mielestä oli ihanaa kun telkkarissa näkyi tekstiviestejä, joissa muutkin halusivat Katin ulos. Aika mahtava mummi.

Oli hirmu mukavaa koputtaa kämppiksen oveen ja sanoa, että tiesitkö että ykkösellä menee Ali G. (Hyvien asioiden jakaminen on tärkeää.)

Aivan hirmu hassua oli eilen eläinlääkärillä, kun yksi pilkullinen tartutti haukotuksen toiseen pilkulliseen.

Pieniä hyviä hetkiä.

Aamu on tyytyväisyyttä. Aamulla on vielä niin paljon tehtävissä, eikä mitään ole vielä jäänyt tekemättä. Olisipa päivä pelkkää aamua, elämä pelkkää nuoruutta. Parasta on nälkä, alkupalat, odotus. Toivo.