Aivan selvää, että olen aamuihminen. Yksinäisiä, kyllästyneitä iltoja on niin monta. Aamulla kaikki alkaa uutta toivoa täynnä.
Kahden ison koiran kanssa ulkoilu ei ole mahdotonta, ainoastaan vaikeaa.
Kaikki on niin suhteellista. Olen liian kipeä menemään kouluun. Soitin äsken eläinlääkärille ja varasin mussukoille rokotusaikaa, niin lääkäri kysyi että pääsenkö tuossa parin tunnin päästä ja no mutta, pääsenhän minä.
Näimme Mertsiä ja Taikaa ulkona ja Mertsi muistutti, että maksamakupalat pistävät koiran tottelemaan - Reetu oli aivan haltioissaan ja muisti yhtäkkiä miten istutaan. Tänään siis taas leivotaan.
Ihminen syö aamupalaksi pestoa ja pastaa.
Tänään sokerikaneliprinssi tulee hoitamaan. Pitänee imuroida vähän sitä ennen.
Pakko käydä suihkussa ennen kuin lähden kälppimään eläinlääkärille. Olishan se hienoa kun ois auto, mutta toisaalta ihan sama niin kauan kuin mp3-soittimessa riittää virtaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti