Kotityhnykki

Koirat lojuu. Emäntä paistoi tänään pannaria, Aliaksen toinen kausi pyöri ja oli oikein mukavaa. Semmoinen päivä. Kävin pilateksessa ja äidin kanssa lounaalla rannan kiinalaisessa. Tulin kotiin ja mittasin lämmön ja sitä oli.

Kynttilät palaa. Sisko kävi kahvilla. Jaksaisinko avata mustaherukkamehupullon ja lämmittää kattilassa juotavaa.

Ketuttaa kun tänne ei voi oikeasti enää kirjoittaa yhtään mitään, ja kaikkea mitä sanon tullaan käyttämään minua vastaan. Pitäisi varmaan paukoa totuuksia ja puhdistaa vähän ilmaa. Vaan sitäpä en tee. Sen sijaan annan arvoisan henkilön tehdä omia päätelmiään, siteerata blogiani keskustelussa aivan kuin se olisi minun ja hänen välisestä keskustelusta. Älä ääliö oleta, että tänne kirjoitan koko totuuden. Tämä on b l o g i. Ei täältä löydy mitään mitä en olisi sinulle jo kertonut - tai en voisi kertoa.

Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Minä en ole pakkasenkestävä.

Mitään muuta en pelkää niin kuin sitä, että mikään ei tunnu missään. Että korokkeelle nostamani asiat paljastuvat väärennöksiksi. Että huomaan olevani väärässä kaiken vannomani suhteen. Lahjomattomuudella ei ole mitään arvoa.

Että loppujen lopuksi tunteilla ei ole mitään väliä ja järki on se, jonka pitää antaa jyrätä kaiken yli. Voi kuolema.

Minä en osaa olla tyytyväinen enää mihinkään. Olin kerran tyytyväinen ja haluan siihen takaisin. Mutta se paikka, jossa olin tyytyväinen... se on pommitettu tuhannen *****n päreiksi.

Ota syliin. Minä en halua muuta kuin olla taas typerän tyytyväinen ja olla haluamatta muualle. Minä haluan sinne, missä onni ei aina ole toisaalla.

Ja mitä on tyytyminen? Tyytyminen siihen mitä saa? Siihen mitä annetaan? Muistan kun ajattelin, että en ansaitse puoliakaan siitä mitä minulla on. Tänään tuntuu, että ansaitsen enemmän. Kaikki tai ei mitään, minä ansaitsen kaiken.

On olemassa jokin naurettavan helppo ratkaisu, jota en tajua, koska olen sokea ja mielikuvitukseton ja ahdistunut ja luovuuteni on tamponoitu niin ettei siitä ole enää ratkaisemaan tällaisia tilanteita. Sanotaan sitä vaikka sitten syksyksi.

Kaikki on hyvin. Mikään ei ole hyvin. Minä elän keskellä kivuliasta totuutta ja paksua valhetta. Koira haisee pahalle, tee on laimeaa ja pannukakku raakaa. Minä en pysty parempaan. Tässä on kaikki mihin minä pystyn. Tässä on kaikki. Ja ei mitään.