Ostin pulkan

On se kiva kun mua pyöritetään niinku hyrrää. Hauskaa on ja itkettää. Ei tämmönen missään nimessä oo terveellistä, vaan kun oon pakkomielteinen ja addiktoitunut niin en tiedä onko tämmöiseen olemassa toimivaa vieroitusta ja onko se sitten sen arvoista. Jotain järkeä olisi kiva olla, mutta... korvaamatonta on se, että TUNTUU JOSSAKIN. Sillä on niitä kai ollut sellaisiakin aikoja, kun mikään ei tunnu missään. Mutta jostakin itsenäisyydestä ja itseriittoisuudesta ja itsellisyydestä tämä on kaukana. Ei itsellisyys toimi. Ei omaan kainaloon voi käpertyä silitettäväksi. No myönnä, että on se ainakin vaikeeta!

Kaikenlaisia ratkaisuja sitä tekee ihan niin kuin parhaaksi näkee, mutta en tiiä onko tämä nyt vaan kuitenki itse punotun köyden rasvaamista. Välillä tuntuu nämä hommat olevan semmosta ojasta allikkoon-hommaa. REVIT AUKI SYDÄNTÄIN, HUUDAN SUA YÖSSÄ TURHAAN, ruinuaa Jane. Mussa ei oo mitään hillittyä, tai kun yritän vähän hillitä niin se on niin kuin hengittelisi muovipussi päässä. Ei pysty.

Aattelin, että jos tästä vähitellen hankkis elämän. Ehkä sitten huomaan, että elämässä on muutakin kuin mouruaminen (kun en ees tajua lopettaa, vaikka kenkää tulee päähän, ******* ääliö!). Ensi viikolla alkaa 8-16-opiskelu. Siihen tämä hauskuus sitten loppuu.

Tänään kävin yrittämässä vetää hikeä pintaan bodycombatissa, mutta elimistö on niin tuhannen sekaisin, että iho ei kimmeltänyt niin kuin parhaina päivinä, kun hikivirrat pulppuavat kaulaa alaspäin rintojen väliin. Että ei siitä sitten samoja kicksejä irronnut, mutta ens kerralla paremmin. Samoilla tehoilla menin kuin aina, mutta kai se on aineenvaihdunnallinen juttu. Uskottavuutta lisäsi uusi bodycombat-huivi. Aijai. Ei mee hiki silmiin. (Välineurheilija!)

Oon yrittänyt herätellä sosiaalista elämää, mutta saapa nähdä jääkö "joo vois nähäki"-puhelut sille asteelle vai onko tässä jonkinlaista sosiaalista elämää edessä. Oon mää toki ihmisiä nytkin nähnyt, mutta jos laajentaisi piiriä vähän ja näkisi niitä ihmisiä, joita ei ole nähnyt aikoihin. Vähän katsantokantaa oman navan ympäriltä muiden ihmisten elämiin. Yks oli saanut töitä ohjelmistosuunnittelijana, yks oli Pinkin konsertissa, yhen isä on perustamassa firmaa, yks on laihtunut hulluna, yhellä oli käynyt flaksi, yhet jos toisetkin oottaa vauvaa.

On sitä elämää muuallakin.

Kun olis nyt vaan enempää sössimättä ja koittais pysyä suunnitelmassa. Joka on siis se, että mitä vaan kunhan olis sössimättä.

Hävettää kuunnella tämmöstä sontaa, mutta NG3:n "Holler" ja "Tell Me" on ihan huippendaaleja. Jokaisessa rekkalesbossa (mullon uudet metrohousut) asuu pieni bimbo.

Vaan ei oo mikään parempi ku tää Kaija Koon "Tule lähemmäs beibi". Voi herranjumaleissöni. ANTAKEE ARMOO! On se perseestä olla tämmönen mouruaja kun toisella on ***** käsijarru päällä. Kyllä mää ymmärrän että miksi. Kyllä mää tään kestän. Mää oon malttamaton, kärsimätön, sietämätön. Olis niin paljon annettavaa. Mää voisin olla taivaan lahja jollekin, mutta sitten mää haluan semmosen, jonka kanssa tää on niin tätä. Itkua ja naurua. Syviä huokauksia. ***** mä oon sekaisin. Jee jee jee jee jee.

MUST BE THE FEROMONES.