Sanoin vissiin että mikään ei voi voittaa heinäkuuta, joka sai palkinnon maailman paskimpana kuukautena. Katse taaksepäin. Ketähän mää oon yrittänyt tässä huijata viimeset pari kuukautta? No ittiäni tietenkii! Heinäkuun jälkeen suurin osa on ollut ihan bullshittiä ja diibadaabaa. Joo, defenssimekanismeja.
Sain elokuussa arvosanaksi 8 ½. Nyt saisin varmasti kympin. Ihan vitun paskamaista, että jokin saa luottamaan sokeasti ainoaan ihmiseen, joka koskaan on todella satuttanut, tahtomattaan kai.
...minä en vaadi mitään, minä odotan muurien toisella puolella, minä odotan, saat kaiken tilan ja ajan, saat kaiken minusta.
Hinnalla millä hyvänsä
ei muuta
kannata tehdä
kuin rakastaa hillittömästi,
hintaa kyselemättä
- Tommy Tabermann
Sellainen olo, että olen oma itseni, ihan läpivalaistusti rehellinen oma itseni, onnellinen. Luultavasti harhaa. Eniten mua huolestuttaa se, että kun kysytään ”ootko varma” niin mulla ei oo pienintäkään epäilystä vastata siihen että no AIVAN VARMA. Mua oikiasti huolestuttaa kuinka kujalla mää oon. Joko mää tiiän aivan hirveästi tai sitten mää en tiiä mistään mittään. Joko mää uskon oikeisiin asioihin tai sitten mää oon todella hukassa.
Mää itken, mää oon yks pesukarhun raato, mää en epäile hetkeäkään. Anna Hani anteeksi, pakkohan sun oli yrittää itseäsi sokeuttaa ja leikkiä että kaikki olisi hyvin, mutta älä enää koskaan valehtele että voisit olla rakastamatta, koska et voi. Et nää toivu siitä välttämättä tässä elämässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti