Päivän uutisaiheet lyhyesti (melankolisesti sinun)

Tämä syksy on
TIELLE LIISKAUTUNEITA ELÄIMIÄ
KYLMIÄ SEINIÄ
YKSINÄISIÄ IHMISIÄ KESKELLÄ VÄENPALJOUTTA

Tunsin olevani oikeassa paikassa, kun väänsin salilla niin että sattui *******. Sen jälkeen balance kirvoitti tuntemuksia. Tuntemuksethan on aina hyviä, ilman niitä muuttuisi kiveksi. Ollaan siinä pisteessä, että juodaan proteiinijauhovettä (joka saa mahan ripulille, voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti).

Balancen aikana ehti miettiä miljoona asiaa. Luulen, että siitä ei ollut mitään hyötyä. Pitäisi vain nukkua ja syödä ja rehkiä, unissa ajatukset menee oikeisiin lokeroihin. Sillä tästä ****** syksystä selviää. Ja muista pestä hampaat.

Rakas ystävä on kohdannut surua. Tunnen syyllisyyttä, kun en ole ollut hänen elämässään mukana tämän oman ****** syksyni takia. Minulla on sellaisia ystäviä, joista monen kannattaisi olla kateellinen. Ja sitten minä ****** välitän niiden ystävyyssuhteiden ylläpidosta. Toisaalta, menee se toisinkinpäin ja metsä ei vastaa mitään jos sinne ei huuda.

Viimeinen kuukausi (pitkälti työharjoittelussa) on opettanut paljon siitä, miten epäreilua elämä on. Jotkut asiat eivät kertakaikkiaan valitse uhriaan. Jotkut asiat tapahtuvat ihan kenelle tahansa.

Ja taivahan tosi on se, että ei tästä omasta harmaasta osaa mitenkään nauttia, eikä onneksi tarvitse yrittääkään. Jos ei kohta tapahdu jotain maagisen hienoa ja räjäyttävän upeaa, niin käyn ostamassa jostakin ilotulitteita ja ammun näkökenttäni hajalle niin että tähtiä näkyy kaksi viikkoa. (Toivoin pankista tänään lisäerää opintolainaan ja jos sen saan niin lähden jonnekin tyhjäpääaurinkorannalle tankkaamaan jeejeetä äkkilähdöllä heti kun pääsen. Pitäs eka vaan saada uus passi hankittua.)

Joo, työharjottelupaikan alakerran automaatista ostettu chococchino (tai mikä ***** lie) oli makea niin kuin kuuluukin.

Asiasta omaan napaan. Minkäänlainen etäsuhde ei toimi (yli 50 m). Olen tottunut sellaiseen intensiteettiin, että noin 24 tunnin jälleennäkemättömyyden jälkeen alan unohtaa että kenestäköhän oli kysymys ja mikäköhän hänen mahdollinen suhteensa minuun mahtanee olla. Minä osaan kaivata toista vaikka roskanvientireissulta, en minä tarvitse välimatkoja ja ikuisuuksia siihen.

Yli 48 tunnin jälleennäkemättömyyden jälkeen rupean ns. "miettimään asioita", mikä ei koskaan ole hyvä asia. Käytännössä se tarkoittaa inhan etäisyyden rakentumista, ja seuraavan jälleennäkemisen kohdalla täytyy tehdä törkeästi töitä, että saa jonkinlaisen yhteyden siihen ihmiseen, ja ymmärryksen minkälaisesta sielusta oli kysymys, ja että omalla sielulla on jokin yhteys siihen sieluun.

Olen vähän kypsänä siihen, että minulla ensinnäkin on ihan ********** annettavaa, ja jollakin pitäisi olla halua vastaanottaa tämä kaikki intensiivinen tunteen palo, fyysinen intohimo ja spirituaalinen yhteenkuuluminen, ja kyky ja tarve vastata siihen samalla mitalla. Add the fuckin' F to the "lame".

Tyhjäkäyntinen olo. Ehkä se on se mun aikakäsitys. Mulla on vaan semmoinen ilkeä tuntuma, että mitään ei tapahdu eikä tule koskaan tapahtumaan, jos kompassin antaa kääntyä sellaiseen tapahtumien kehittymättömyyssuuntaan.

Porukat on Italiassa ja auto on veljellä ja nyt se auto on minulla vähän aikaa, pikkasen sweet kun huomenna aamulla saa mennä töihin autolla. Tänään olisi pitänyt hoidella tsiljoona asiaa, mutta kappas kun jätin visa electronin sitten työpaikan pukukoppiin työliivin taskuun. Psykiatrisella on muuten parasta se (karismaattisten miestyöntekijöiden lisäksi), että saa pitää minkälaisia vaatteita huntsittaa eikä tarvitse pukeutua naurettavaan pyjamaan.

Ai niin. Harjoittelun loppuarviointi oli tänään. Kiitettävästi meni läpi, vaikka ei meillä kyllä arvostella kuin hyväksytty-hylätty. Ja musta tulee psykiatrinen sairaanhoitaja (syyt mainitsin edellisessä kappaleessa).

Eniten sydäntä lämmittää tällä nimenomaisella hetkellä koira, joka tulee pienestäkin vihjeestä tökkimään kuonolla saadakseen hieman hellyyttä osakseen. Sille saa höpötellä, se laittaa korvat ruttuun ja heiluttaa häntää.

Mää ihan tosissaan toivosin, että mun sydäntä nyt lämmittäs vähän joku muukin kuin koira. Se on kuitenki ******* koira! Ehkä musta tulee se äkänen mummu, jolla on kymmenen mopsia.

Hei, minäkin tarvin rakkautta. ***** *******.

Nälkä olis vaan en kyllä raaski itseäni riuduttaa. Ja mulla on ihan tosissaan tylsää. Vaikka oikeasti mun nukkumaanmenoaika meni tunti ja vartti sitten ja tällä hetkellä mulla ei pitäs olla mitenkään jännää, vaan tää tylsä varmaan palvelee tarkoitusta ihan hyvin. *****. En jaksa. Mikään ei tunnu missään. Jalkakin puutu tässä istuessa, hyvä! Taidan perua koko viikonlopun kun oon niin ******** hyvällä tuulella, siivoan vaan ja koitan saada tehtyä ne tsiljoona asiaa, mitkä pitäs saada tehtyä. Tai sitten mää tarvin semmosta seuraa, joka saa mun veren kiehumaan ja posket punoittaan ja sykkeen tuntumaan joka paikassa ja silmiin sellaisen kiillon, että toinen eläin heti tajuaa mistä on kysymys.