*syvä huokaus*

"Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced." -Soren Kierkegaard

Bellissima Maria. Käytiin La Festassa pizzalla, haettiin Film Townista "Hain tarina" ja karkkisäkit, röhnötettiin sohvalla ja Maria teki mulle rommikaakaon. Maria on paras, koska se ymmärtää. Ja antoi aikaansa minulle. Priceless.

http://www.pulju.net/shop/product_details.php?p=576

Väsyttää. Vähän on semmonen eikäku-olo. Haluaisin syliin nukkumaan, mutta ketustako sen tietää että olisiko semmoinen onnistunut kuitenkaan, kun tappeluksi se on mennyt jo niin monena iltana. Aikalisä on hyvä. On mulla ikävä. Mutta aikalisä on hyvä.

Mää oon läheisriippuvainen ja en osaa olla yksin. Mutta koiria en ota silti viereen nukkumaan, en!

Oon mää aika murheen murtama. Tämä syksy ja kaikkea. Minä kaipaan sua, prinssi, mutta varmaan kai siksi, kun aina lohdutat kun on paha mieli. Mutta nyt et varmaan voi lohduttaa. Äiti oli ihan oikeassa, että hyvä ystävyys meni pilalle. Sitä paitsi se on ihan kieroa. Mulla pitäs aina olla paha mieli, että voisit lohduttaa. Mun pitäs aina olla pulassa, että mut vois pelastaa.

Minä vaan haluaisin että me kaikki voitais olla iloisia ja onnellisia.

Maailmassa ei oo tarpeeksi tulipaloja meille.

Nyt se luulee, että olen lempannut sen toisen takia. Se ei ole niin. Mulla ei ole mitään suunnitelma B:tä. Mulla ei ole suunnitelmaa. Paitsi parantua, syödä maitorahkaa, mennä bodypumppiin, ulkoiluttaa koiria, opiskella sairaanhoitajaksi, polttaa Marialle yksi CD-levy ja käydä Kertalla juomassa teetä ja miettiä, että pitäskö ostaa Nokian 6131 vai ei.

Ajoitus on huono. Olosuhteet ovat kamalat. Kai se on sama olla yksin onneton. Tosin kyllähän se jatkuva kinastelu oli jollakin tavalla viihdyttävää. En minä tiedä miksi mikään ei onnistu.

Ehkä se on se kesäkuu, joka oli maailman paras. Ehkä siitä kestää päästä yli ainakin vuosi. Vertaan kaikkea siihen. KOSKA OLIHAN SE IHANAA.

Kattos ajan kanssa.

Minusta tuntuu kuin olisin yksin vesisateessa. Ajan kaikki pois reviiriltä. Menisin talviunille jos voisin. Minä en aio nyt tehdä yhtään mitään millekään... odotan vain että alan kasvaa sammalta. En minä tahallani. Minä vain tiedän, että on olemassa jotain ihmeellistä. Kevät?

Kyllä minä itkin, prinssi, sinun perääsi, kun lähdit viimeksi kun tapeltiin, ja itkin niin kuin olisi ollut hengenlähtö lähellä. Mutta se on liian vähän, jos tunteet on siinä, että saa joka kerta märistä ennen kuin tajuaa jotain hienoa.

Prinssi, nää oot hieno ihminen ja ihana ja kiltti ja lempeä, mutta sulla ei ole kyllä pienintäkään käsitystä miten äkäpussi kesytetään.

Tekis mieli soittaa ja märistä ja ihan vain siksi, että olen tottunut siihen, että minun vieressä nukutaan tai että voin edes soittaa "hyvää yötä" jollekin. Ja se on ihan harhaa. Toissailtana vastasin hyvänyöntoivotukseen "haista paska". Ei meillä nyt niin hirviän hauskaa ollut. Mutta silti. Nyyh nyyh. Olisi silti ihanaa kun voisi soittaa jollekin ja lässyttää. Taidan soittaa siskolle.

Mää toivosin että mulla olis ratkaisuja. Vastauksia. Simsalabim. Ehkä kaikkeen ei ole vastauksia. Ehkä jotkut asiat vaan toimii ja jotkut ei. Nyt minä en tiedä mistään mitään. Olo on nukkavieru. Mutta aito.

"Nyt menen nukkumaan ja kun huomenna herään, on kaikki päin helvettiä".