Eilen tuli kuvaava ohjelma illalla kakkoselta, Inhimillisessä tekijässä puhuttiin ADHD:sta. Itse olen lievästi ADHD-ominaisuuksilla varustetta, toisinsanoen saan harvoin mitään valmiiksi ja kärsin suunnattomasti siitä aiheutuvasta syyllisyydestä. Keskittymiskykyni on samanlainen kuin sellaisilla agilitykoirilla, jotka lähtevät paukomaan esteitä oman mielensä mukaan tasan väärässä järjestyksessä ja jättävät emännän/isännän karjumaan ensimmäiselle esteelle pää punaisena. Toisaalta olen kauhian luova, energinen ja innovatiivinen. Kolikon kääntöpuolet. Väitän, että ilman tätä luonteenlaatuani en olisi vetänyt yhtä näppärästi bodycombattejani - josta syntyikin maaginen kotoisuuden kokemus ja soveltuvuuden tuntemus. Toisaalta ilman tätä luonteenlaatuani en taistelisi rästihommien kanssa.
Itsensä kanssa on pakko elää. Tänään sain organisoitua itseni kouluun aamukasilta vain saadakseni tietää, että tunnit oli siirretty EILISELLE (mennyttä aikaa takaisin saada ei voi). Joten otin kalenterini ja tein strategiat seuraavalle kymmenelle viikolle. Studio Julmahuvin Roudasta rospuuttoon-sketsin nähneet tietävät minkälaisella mentaliteetilla "pistän kaiken kuntoon *******!". Rästiasioiden sovittaminen kaikkeen vaatii sähköpostitykitystä opettajille. Harvempi vastaa. Seuraavaksi otan puhelimen käteen.
Netti pätkii. OPOY:lle on tehty vikailmoitus toistamiseen. Sokeripala-valaisimiani ei saa kytkettyä kattoon, pitää lähteä ostamaan pistokkeellisia lamppuja. Johdotukset ovat täyttä hepreaa ja kun yhden lampun sai toimimaan, niin viereisen huoneen pistorasiat eivät enää toimineet... No ei se mitään, tili pitääkin saada tyhjäksi rahasta ennen toimeentulotuen hakemista. Rahaa voisi upota myös maaliskuussa Helsingissä pidettäville sairaanhoitajapäiville. ADHD:lta ei tekeminen ja ideat ihan heti lopu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti