Okei, tajuat idean. Minusta tuntuu siltä, että olen saanut takaisin kuudennen aistini ja se aisti on seksi. STAMINA. Paitsi että nykyään huvittaa, niin tämä kuudes aisti on kuin ihoa myötäilevä lämmin aura, kokonaisvaltaisesti muiden aistien kanssa toimiva dynaaminen eliö.
Paitsi toinen ihminen lähellä, niin myös kaikki muu tuntuu paremmalta. En malta odottaa, että pääsen räkätaudista ja riehumaan jumpalle, koska se on oikeastaan toiseksi paras hikinen ja huohottava asia.
| F PSYYKENLÄÄKKEET | |||
| 2 MASENNUSLÄÄKKEET (DEPRESSIOLÄÄKKEET) | |||
| 2.3 SELEKTIIVISESTI SEROTONIININ TAKAISINOTTOA ESTÄVÄT DEPRESSIOLÄÄKKEET | |||
| 2.3.5 Sitalopraami/essitalopraami | |||
Syötyäni noita pieniä valkoisia pillereitä seitsemän kuukautta olen sitä mieltä, että se kannatti. En tiedä kuinka isoa roolia voimaantumisessa (ilmeisesti täysin suomenkieleen hyväksytty käännös sanalle empowerment, joka on mahtava sana) kemikaalinen sorkkiminen näytteli, ja kuinka paljon saan kiittää kuntoutusprojektia, puolisoani, perhettäni, ystäviäni, psykologia, opoa, opettajia, terapiakoira Jasminea ja kolmea hassua terapiagerbiiliä. Ja kuinka paljon on sitä yksinkertaista seikkaa, että ihmisellä on tapana korjata itseään itse sisältäpäin, kun sille vain antaa siihen mahdollisuuden, vähän tilaa ja valoa.
Milloin olen terve? Sehän on älytön kysymys, mutta tärkeää on tunnistaa, milloin on heikoilla ja tarvitsee apua. Minä en aio enää leikkiä Sankaritarta, en aio raahautua enkä sortua yhteenkään marttyyrin eleeseen. Oon minä aika paljon oppinut!
Tällä hetkellä elämä tuntuu paikoittain siltä, kuin etenisin jalattomana ryömien kynnenaluset mullassa, vatsapuoli vereslihalle raapiutuneena. Jälkimaku on mahanesteestä hapan ja kyynelistä suolainen. No, antakaa minun pitää halpa dramatiikkani, sehän minut pitää elossa herätessäni yksin aamuyöstä siihen että on aamuyö ja olen yksin.
(blogimerkintä la 29.7.2006)
Ja milläköhän hetkellä sitten tajusin oikeasti, että tämä peli ei vetele? Olisko ollut silloin maaliskuussa...?
Ain't going back, baby.
Hey, gorgeous! There's no need to be afraid.
Olen yhtä hullun rakastunut kuin viime vuoden toukokuussa. Ja mikä parasta, samaan upeaan urokseen. Lueskelen tuota toukokuuta ja kuuntelen seuraavien pumppi- ja combat-ohjelmien musiikkeja hymyssä suin. Onko se menestystä, että saa mitä haluaa - ja sitten NAUTTII siitä?
1 kommentti:
Viisaita puhut, niin viisaita.
Tervepäisiä ei taida löytyä tältä pallolta, mutta löytyy niitä, jotka tietää hakea apua kun sen aika on, ja sitten myös niitä jotka ei.
Ja samalla kommentoin myös edelliseen postaukseesi, sivujen käänteleminen on se juttu. Iso homma. Eteenpäin on meneminen elläimen. Muistella ja kaivata saa, muttei voi jäädä niihin muistoihin asumaan. Sekin on mulla opettelulistalla tässä, mutta elämä onneks tuuppii sellasta kyytiä eteenpäin ettei paremmasta väliä.
Rai rai, voimaa!
Lähetä kommentti