Kodin viherkasvit värikuvina

Takapihan elvytyspisteellä traakkipuu, limoviikuna, enkelinsiipi, anopinkieli, kultaköynnökset... Olen parempi koiranomistaja kuin hortonomi -kasvit eivät osaa haukkua, vinkua ja juosta ympäriinsä silloin kun ne tarvitsevat jotain. Aikamoinen määrä erilaisia lajikkeita silti on säilynyt jotenkuten hengissä.

Tämä "idioottivarma" kenties vielä nukkumaijaksi tunnistettava serkkutytöltä lahjaksi saatu reppana on kokenut kovia. Voisin avata vähitellen "Kodin kukoistavat kasvit"-kirjan ja lukea, mitä kyseinen kasvi oikein tarvitsee kukoistaakseen. Niin kauan kun on jotain vihreää jäljellä, on toivoa...?

Rönsyliljan (toiselta nimeltään "isännän harha-askel") kaksi poikasta, jotka sain kriisikeskukselta. Toinen kaksosista on lähdössä piakkoin uuteen kotiin, toiselle on varattu paikka työhuoneen/ gerbiilihuoneen/ vierashuoneen ikkunan edestä, kunhan saan ripustettua roikkumaan.

Piikkikruunu kasvattanee vielä kevään edetessä vaaleanpunaiset kukat. Tykkään tuosta, koska se ei ole uhannut hengenlähdöllä samalla tavalla kuin muut rehut. Välinpitämättömälle emännällekin se esiintyy noin vehreänä. Hyväluonteinen ja luova kiemurrellessaan noin viehkeästi.

Synttärilahjaksi saatu perhoskämmekkä pääsi makuuhuoneen pöydälle harmonisoimaan ilmapiiriä. Lahjan antaja osasi valita lempivärini. Huolena on kauanko tämä kaunotar meillä säilyy hengissä ja tuottaako orkidean kuihtuminen myös muun elämän häviämiseen ko. huoneesta. Onneksi sain mukana huolelliset hoito-ohjeet kirjallisena.

Romantikon mielestä myös peikonlehti voi olla varsinainen rakkauden kukkanen. Monet kasvit, kuten tämäkin huonosti totteleva köynnöstelijä, ovat päätyneet minulle mummilta, jota pidän varsinaisessa viherpeukalon arvossa. En oikein tiedä minne peikonlehden antaisi suuntautua, nyt se vain roikkuu vailla suuntaa elämässä.

Myös synttärilahjaksi saatu kesän ensimmäinen piha-amppeli. Kun muutimme viime heinäkuussa tänne asumaan, ensimmäisenä piti saada kukka-amppeli samaiselle paikalle missä tämä oranssi ilostuttaja on nyt toivottamassa tervetulleeksi.

Lisää synttäriorvokkeja! Taakse jäi ne ajat, kun synttärilahjaksi tuotiin viinapulloja. En kyllä muista olenko koskaan saanut viinapulloa lahjaksi. No, silti. Tälle en ole vielä keksinyt parasta paikkaa. Kukkapenkki on vielä arveluttavassa kunnossa, ettei sinne taida kehdata upottaa ja sitä paitsi tämä korikin on oikein nätti.

Hurmaava rinsessakimppu, joka koostuu kahdesta synttärilahjapuskasta. Kuulin eräältä vieraalta, että aviomies oli kehottanut ostamaan lahjaksi kukkia. Oma lehmä ojassa, eipä tarvi itse olla heti hakemassa vaimolle rehuja.

Myöskin synttärivieraan tuoma. Gerbera on yksi lempikukistani.

Lempiväriäni esittelee tulilatva.

Pihan puolella kasvikunnan hoidollisesta osaamisesta vastaa pariskunnan enemmän formuloista pitävä osapuoli. Minä leikon kyllä pensaat ja teen muun suurpiirteisemmän ja enemmän väkivaltaa sisältävän homman. Viime kesänä aviomies rakensi kukkapenkit. En kyllä muista yhtään mitä sinne laitettiin, mutta ilmeisesti jotain.


Meidän kukkaistutuksista löytyy jo ensimmäiset särkyneen sydämen nuppuset...

...kuten myös krookus, joka jotenkin ihmeessä työntyi kuivien lehtien ja muun jätteen keskeltä kohti kevätaurinkoa.