Ja sitten... SE AIKA KUUKAUDESTA.
Heräsin klo 4.45. Lähdin festivaalikuskiksi noin puoli kuuden aikaan. 12 tunnin kuskaamisen jälkeen (tietenkin ajojen välissä oli luonnollisia taukoja, jotka olivat käytännössä odottelua, että käsketään ajaa seuraavaan paikkaan) olin todella väsynyt, henkisesti ja fyysisesti. Tuntui, että en ole tehnyt tarpeeksi, kun sanoin että 12 tuntia riittää ja nyt minä lähden kotiin. Kävelin kotiin, Mikko tuli marketeille vastaan, kävimme ostamassa tarvikkeet pizzaleipiä varten. Väsynyt ja nälkäinen Hani rauhoittuu ainoastaan syömällä ja lepäämällä.
Ja arvoisa herrasväki, nyt seuraa hormonihäiriöstä aiheutuneita ajatuksia.
Eräs hauska ajatus on se tosiasia, että emme ole millään tavalla pysyviä. Kaikki kehomme solut vaihtuvat uusiin aika ajoin, meistä on olemassa vain koodi, jolla meidät puretaan ja kasataan kerta toisensa jälkeen, ja jokin henki, sielu, identiteetti, sisin. Tämä antaa jotain tarttumapintaa ajatukseen "mind over matter", vahvistaa sitä, että voit ihan tasan itse päättää mille solusesi rupeavat ja mille eivät. En itse suosi ajattelutapaa, jonka tarkoitus on kahlita, padota tai ylikontrolloida, mutta uskon, että ihminen on onnellinen hallitessaan elämäänsä sen verran että tekee itsellään mitä huvittaa.
Kun mieli heittelee, ajattelen viisautta, jonka pinnallista kyllä löysin elokuvasta "The Glass House", joka on muuten ihan mainio elokuva, tuli tuossa telkkarista joku aika sitten. Elokuvassa naislääkäri lohduttaa onnetonta tyttöä, että sairaalassa potilaita aina muistutetaan, että this too shall pass. Noiden sanojen merkitystä ja ajatuksen alkuperää voi jokainen kohdallaan miettiä.
Tämä päivä oli tällainen. Aivan loistava. Kuskasin aivan mahtavia ilmakitarapersoonia, joita oli tullut vähän maailman joka kolkasta. Mikäs sen mukavampaa kuin ajaa autolla ikkunat auki, hiukset tuulessa liehuen, tykittää täysillä autostereoista (klishee!) Guns n' Rosesin Sweet Child of Minea ja kiljua viime vuoden MM-airguitaristin MiRi Parkin kanssa. MiRi on muuten ihan uskomaton kissa. Nyt kaikkien japsityttöfetistien pitäisi olla ihan vihreitä kateudesta. Kuvitelkaa maailman lyhin farkkuhame, kaunis japsityttö ja ilmakitara. Minä ainakin olen rakastunut. MiRin (taiteilijanimi Sonyk-Rok) voi nähdä tänään puolustamassa MM-titteliään Teatrialla.
Katsotaan millainen huomisesta tulee. Yhdeltätoista ainakin menen bodypumppiin (jumalauta, olihan tuossa välissä jo päivä ilman jumppaa!!), sitten jotain ja kahdelta Mikko pääsee koulusta, jos se vaikka alkais mua sitten. Niin, perjantai on todellinen vapaapäivä, sitten lauantaina ja sunnuntaina olen taas kuskina. Jos päivät ovat yhtä raskaita (tosin kuljetuksia koordinoiva henkilö sanoi että yrittää keventää tulevia päiviäni...) niin olen ihan iloinen että pääsen maanantaina kouluun lepäämään.
On jälleen kerran aika suosia tapahtumia jotka valitsevat minut eikä niitä jotka olisin itse valinnut. - Andre Gide
2 kommenttia:
Jee!! Kiitos!!
Usko tai älä, mutta ajatuksen juoksusi on minun mieleeni.
Olet rakas myös.
Minä lähden enemmän kuin mielelläni katselemaan ilmakitarointia illalla. Soitellaan tarkemmin vielä päivemmällä siitä. Ajattelin lintsata koko päivän opiskelija oppimisyhteisöstä-tunneilta. Tiedän jo kaiken ja olen merkintäni saanut. Ei ole helppoa olla näin valaistunut näissä asioissa.
Niin ja tosiaan, mennään autolla. Olen selvinpäin itsekkin, joten kumpi vain voi ajaa.
Puuhapussi oli hauska idea!! Loistava lahja!
Lähetä kommentti