Happy happy joy joy

Ostin elämäni ensimmäiset Better bodies-jumppahousut, jotka mittaavat ihmisen arvon jumppasalin henkisessä ruokaketjussa. "Sinä niissä liian isoissa shortseissa, takariviin!" Olivat niin hyvät ja halvat, että taidan ostaa huomenna toiset samanlaiset. Harvoin löytyy mitään hyviä, koska vihaan shoppailua (yksi monista epänaisellisista piirteistäni). Satuin olemaan ajoissa salilla niin tulipa sitten siinä samalla lörpötellessä ostettua. (Kokoa L. BC:n Saila katsoi kieroon kun sanoin että pitää olla vähän "lihomisvaraa"...)

Kesätyöpalkka siis saapui tililleni elämääni ilahduttamaan. Kävin hakemassa varaamani Aliaksen toisen tuotantokauden, joka on parasta ittiään, täyttä agenttimeininkiä. Se toimii myös bodycombat-harjoitusvideona, torstaina leikkautan ja värjäytän myös bodycombat-tukan, joten olen 4.9. enemmän kuin valmis! Harmi ettei tukka passaa enää sitten Sarcoidosaan, joten joutunen turvautumaan peruukkiin (ja rahaa menee!).

Olen päättänyt tässä blogissa keskittyä mukaviin asioihin. Jos siis jutut vaikuttavat siltä, että olen jotenkin yli/tekopirteä, tyhmän onnellinen tai maailman pahuuden ja muut elämän tosiasiat kieltävä, tämä kuva on täysin väärä. En vain jaksa marista. Marisen kotona Mikolle, joka tietää totuuden vaikeasta luonteestani. Kysykää siltä kuinka hassunhauska ja nauravainen ja ikipositiivinen se Hani on. Minä vain opettelen tätä optimismi-aivopesua ettei tarvis kärsiä päänsärystä sen takia että vituttaa.

Sarcoidosassa pelaan airhead-pikkutyttöä. Hahmotoiveeni seuraavaan peliin on jotain muuta. Osaan äärimmäisen huonosti eläytyä airhead-pikkulikkaan ja en saa siitä mitään kiksejä. Vihaan kaikkea hörhelöistä, vaaleanpunaista ja kiiltävää. Minua rangaistaan siis jostain. Olen pahoillani, yrittäisin parantaa tapani, jos kertoisitte mitä teen väärin. (Hahmo oli siis sinällään hyvä, muistutti järkyttävän paljon erästä tosielämän henkilöä, jonka olemusta pelatessani tulen muistelemaan.) Lainaamani musta samettimekko jää siis ilmeisesti käyttämättä, ellen saa järjestettyä hahmolle äkkijyrkkää teinigoottivaihetta.

Tutun mopsi saa pentuja. Se on hassua. Niitä on pakko päästä katsomaan, silläkin uhalla että siitä seuraa kriisi "onko nyt oikea vaihe hankkia toista koiraa, ja miksi ihmeessä mopsi?!". Jasmi loukkaantuisi ikiajoiksi jos hänen - Prinsessa Koirasen - seuraksi tuotaisiin sellainen piereskelevä, röhkivä pieni ruttunaama. Eikö se jo riitä, että täällä asuu tuollainen kissanrääpäle, joka luulee olevansa Tarzan/Rambo/Terminaattori, mutta öisin luulee viatonta koiraa äidikseen ja väkisin änkää lutkuttamaan Jasmin tissiä (siihen ääneen muuten herää)??

Minnan kissa (kukaan ei tiedä kumpi, molemmat osoittelevat toisiaan viattomina) oli kussut sohvalle. Olin iloinen siitä, että minulla on kaksi ihanaa mussukkalemmikkiä, kunnes Mikko sanoi heittäneensä jonkin paitani pyykkiin kun se oli haissut kissankuselta. Pieni opetus siitä, että vaatteita ei kannata säilyttää lattialla...

Nyt on nälkä. Sisäinen sankarini käskee sekoittamaan marjoja ja maitorahkaa. Sisäinen sankari on ollut tänään vahvoilla ja estänyt minua tekemästä "kesäkuntoon 2009"-projektilleni haitallisia siirtoja. Antakaa siis omalle sisäiselle sankarillenne megafoni tiukan paikan tullen. Moment on the lips, forever on the hips! Jos pidätte minua urheiluhulluna tai terveysfasistina, niin uskokaa, että tarvitsen kovempia otteita, koska painoni ei ole vuoden aikana liikkunut mihinkään suuntaan. Hauikseni on tosin isompi kuin yhdelläkään haltiaprinsessalla. Vähänx södee! Väännetäänx kättä?!?

Tuli muuten tuosta mieleen, että kun oli eilen niin hyvä bodypumppi, niin palkitsin itseni Gainomaxilla (semmosta höpöhöpöpalautusjuomaa). Siinä sitten sitä hörsin ja kädet kun tärisi niin sain melkein sydärin että "ei kait jumalauta mennyt paidalle", aivan kuin sillä olisi ollut väliä siinä vaiheessa kun paita oli läpimärkä edestä ja takaa... tilannetajua, heh hee.

Ei muuta. Väsyttää, kun olin Jameran lukiokeikallakin (= töissä, myymässä lukiokirjoa) ja huomenna pitää lähteä samaan hommaan, mutta Kalajoelle. Puoli päivää autossa siis, mutta tuntipalkalla niin mikä jottei.

Meidän Osku muuten sai viime viikolla ajokortin. Mun mielestä se on jotensakin aika mieletöntä. Osku on mua 5 vuotta nuorempi. Jos se on 18 vuotta, niin silloinhan mun täytyy olla...