Hiljaisuutta, kiitos

Joskus asiat vain kolahtavat paikoilleen, tiedäthän. Juttelimme Kertan kanssa pukuhuoneessa bodystepin jälkeen ja ihmetyksekseni huomasin, että molemmat halusimme vaihtaa hahmoja päittäin. Evelle se sopi, niin mikäs sen mukavampaa. Minulla on valmiina kaikki tarvittavat propitkin.

Näin Eveä ohimennen kaupungilla ja ehdimme vaihtaa pari sanaa larppiväsymyksestä, kun sanoin ettei ole lähiaikoina ollut fiilistä larpata. En oikeastaan tiedä mitä se larppiväsymys on, larppaan kuitenkin aika harvoin. Minulle harvoin tulee väsymyksiä mistään asioista, koska olen niin laiska etten suostu tekemään mitään mikä ei tunnu hauskalta. Kun vaihdoimme hahmoja Kertan kanssa, oloni oli todella huojentunut ja larppi alkoi kiinnostaa aivan eri tavalla. Odotan sitä ihan tosissaan. Ei siis ollut kyse larppiväsymyksestä. Bimboväsymyksestä vain. Toivottavasti en loukannut ketään. Hahmo oli mitä ihanin, mutta kullanvaaleat kiharat vain olivat minulle liikaa. Minä haluan larpata jotain muuta kuin minkälaisena minut ehkä näette.

I WANNA BE EVIL, I WANNA BE MAD... BUT MORE THAN THAT I WANNA BE BAD...

Tuo on muuten käsittääkseni ainakin Eartha Kittin levyttämä kappale, jos ketään kiinnostaa vaikka warettaa. Olin todella, todella yllättynyt että Kertta haluaa pelata hahmoani, ja että hän todella, todella haluaa pelata sitä. Ehkä itsekin sorrun typecastaamiseen... ollaan avoimia toisiamme kohtaan tästä lähin, jooko?

Vielä tuosta valittamisesta. Olen kai sortuillut siihen suuntaan, vaikka ei ole missään nimessä ollut tarkoitus. On olemassa kaksi erilaista suhtautumistapaa asioihin. Toinen on ongelmalähtöinen ja toinen ratkaisulähtöinen strategia. Ensimmäisessä esitetään ongelmia toisensa jälkeen, syytetään muita (jokainen on vastuussa vain omista tunteistaan, omista teoistaan ja omasta hamsteristaan) ja lopulta ei tehdä asialle mitään. Koitan kehittää omaa asennoitumistani asioihin ratkaisulähtöisempään suuntaan. Se, kuten muukin aivopesu, toimii.

Tuo mitä Katri sanoi... en usko että niin kannattaa tehdä, valittaa blogissa ja sitten olla mukava kanssaihmisille. En usko että se menee niin. Uskon, että ne samat ajatukset pyörivät päässä joka tapauksessa (valitat pääsi sisällä kuitenkin). Parempi keino on siis lopettaa kaikki valitus ja muuttaa ajattelua positiivisempaan suuntaan.

Valittaminen ei valittamalla lopu. Samalla tavalla kuin henkistä pahaa oloa ei oikeasti voi purkaa fyysisesti. Agressiota ei voi oikeasti purkaa lyömällä säkkiä, koska agressio on pääsi sisäinen juttu. Endorfiineista tulee tietenkin hyvä olo. Samalla tavalla ongelmat eivät katoa ryyppäämällä, eivät harrastamalla villiä seksiä, eivät syömällä kiloa karkkeja. Valittamisesta on hirveän vähän hyötyä. Sillä hetkellä tuntuu toki siltä, että se auttaa. Tietenkin tulee hyvä tunne, kun voi jakaa huolensa ja tuntea, ettei ole yksin maailmassa. Hyvä asia on purkaa ja analysoida omia tunteitaan, mutta "vittu kun vituttaa"-tyylinen asian pyörittäminen ilman mitään vihjettä ratkaisusta tai asian syvällisemmästä ymmärtämisestä ei vie ahdistusta pois.

Blogi toimii tavallaan oman ajattelun peilinä. Siinä huomaa hyvin nopeasti, mihin jäljet johtavat, pyöritäänkö koko ajan ympyrää pienissä ajatuksissa, löytyykö asioihin ratkaisuja vai pitääkö niissä vain ryöpätä itseään.

Minä en muuten ymmärtänyt mitä Elina tarkoitit sillä, että otit itseesi kun vaihdoin tätä blogia...? Vaihdoin ihan vain siksi kun Katri suositteli ja tämä on minun mielestäni parempi. Aion toki vakoilla ja kommentoida kaikkia samoja blogeja mitä ennenkin.

Pakko lainata Dr. Philiä tähän väliin. "You wouldn't worry so much about what people thought of you if you knew how seldom they did." Tuo neuvo on auttanut minua, nykyään en välitä paljon paskaakaan muiden mielipiteistä. En usko että ketään kiinnostaa oikeasti. Jos pidät Dr. Philiä antikristuksena, älä mene osoitteeseen http://www.drphil.com. Suosittelen tämän nerokkaan miehen viisauksien lainaamista jokapäiväisessä elämässä.

Pari päivää Jameralla olivat erittäin kiireisiä. Tänään ajoin metsäteitä Vihannin ja Kalajoen välissä, ihan hukassa, ja koitin säilyttää mielenrauhani ja uskoni hyvään tuuriini vaikka bensamittari alkoi vilkuttaa punaista. Nyt on sellainen olo, että haluan nauttia hiljaisuudesta. Ensin kävelylle Jasmin kanssa (ilman mp-3-soittimen pauketta korvissa) ja sen jälkeen sisään tuijottamaan kynttilää hetkeksi. Rauhaa.

Muuten, olen tajunnut että minä ja Mikko käymme Jasmin kanssa lenkillä yleensä aina erikseen, tyyliin "kumman vuoro on". Tänä aamuna mentiin yhdessä ja se oli tosi mukavaa. Siinä ehti jutella hyvin kaikenlaista, meillä on kuitenkin niin vähän aikaa vuorokaudessa olla yhdessä. Tänäänkin menin suoraan töistä jumppaan ja kun tulin kotiin, Mikko oli jo lähtenyt treeneihin. Onneksi tämä ei ole tällaista joka päivä, jo koirankin takia. Mutta huomenaamulla herään aikaisin Mikon kanssa (sillä on viimeinen työpäivä torstaina) vaikka ei tarvitsisi ja lähdetään yhdessä ulos.

Nyt pihalle hengittämään syvään pari kertaa. Tuntuu siltä että voisi mennä nukkumaan aikaisin tänään.

Don’t worry about the future; or worry, but know that worrying is as effective as trying to solve an algebra equation by chewing bubblegum. The real troubles in your life are apt to be things that never crossed your worried mind; the kind that blindside you at 4pm on some idle Tuesday.

Baz Luhrmann - Everybody's Free (To Wear Sunscreen)