Koulu sitten alkoi. Vittuun sosiaalisuus!

Opiskelun raskas helma laskeutui ylleni maanantaina. Olin jo unohtanut opiskelevani kanavaltaisella alalla. Keskeytin ensimmäisen tunnin ja sanoin, että en pysty keskittymään tässä hälinässä. Toisen luennon jälkeen kerroin toiselle opettajalle, että en kertakaikkiaan pysty seuraamaan opetusta jos tunnelma on kuin coctail-kutsuilla. Opettajilla ei ole munaa vaatia porukkaa pitämään turpansa kiinni. Tiedän, että on varmaan ihan ihkua selittää kavereille kaikki kaikesta, mutta miksei kukaan kunnioita sellaisen ihmisen, joka tosissaan haluaa opiskella, opiskelurauhaa?

Tässä jaksossa opiskelemani aineet ovat ihan hemmetin mielenkiintoisia. On monenlaisia kursseja: mikrobiologiaa, yleisfarmakologiaa ja toksikologiaa, tieteellisen tutkimuksen perusteita, seksuaaliterveyden edistämistä, anatomiaa ja fysiologiaa, kliinistä lääketiedettä, jopa jotain sellaista kuin sosiaalinen turvallisuus osana hyvinvointia. Kevennykseksi otin kehonhuoltoa, eli siellä on astangajoogaa, pilatesta, rentoutusta ja hierontaa ja vissiin leikitään myös agenttia eli seinäkiipeillään.

Koska aiheet ovat haastavia, haluaisin panostaa oppimiseeni. Ei mua kiinnosta hengailla koululla ja seurata tunteja toisella korvalla. Mua ei kiinnosta mun koulukavereiden elämä (paitsi Minnan, joka onkin oikea ystävä eikä koulukaveri sosiaalisesta pakosta) ja kikattaminen ja yleinen valittaminen milloin mistäkin. Paska asenne tarttuu ja en jaksa kuunnella sellaista. Onneksi on mp3-soitin, pako kälätyksentäyteisestä koulutodellisuudesta. Please help me, Lord.

Mua ei kiinnosta opiskelijabileet. Viettäisin mielelläni hauskaa iltaa hyvien tyyppien kanssa (olen sovinisti - mieluiten miesporukassa), jos joku minut joskus kutsuisi jonnekin tai tulisi meille kylään. Mutta lähdenkö baariin tusinan kännisen emännän kanssa? EN OO MENOSSA. Mua ei kiinnosta ryhmääntyä ja olla yhdessä ihan hullui sekoboltsei. Minua kiinnostaa tasan oma hyvinvointini, oma opiskeluni, omat opintopisteeni omassa opintorekisterissäni ja oma jaksamiseni.

Jos joku koulukaveri on kiinnostunut minusta, niin hän voi viettää kanssani laatuaikaa ja ystävystyä ja saada minusta elinikäisen uskollisen ystävän. Mutta se ei tapahdu tasan koulun käytävällä eikä opiskelijabileissä. Pidän ihmisistä ja olen taatusti sosiaalinen, mutta kaipaan yhä enemmän omaa aikaa ja aikaa omille ajatuksille. Koulu on kuin suljettu laitos, josta ei voi paeta milloin haluaa suloiseen yksinäisyyteen. Minulla on myös hauskuuttamisen sosiaalinen pallo jalassa. En voi sille mitään. Olen onnellinen kun olen saanut ilmapiiriä kevennettyä ja mieluiten ihmiset nauramaan (vaikka ja yleensä omalla kustannuksellani).

Nämä pari koulupäivää ovat tehneet minusta hermoheikon suhteessa siihen harmoniaan mitä olen nauttinut. Huomenna jatkuu ankara kurinpalautus ja kuntoilu (kävin tänään leffassa katsomassa The Islandin, ja siinä juostiin niin paljon että teki mieli alkaa treenata maratoonille!). Haluan pitää kiinni itseni kanssa sovituista aikatauluista liittyen erityisesti hikoiluuni BC:llä. Olen viimeksi käynyt siellä perjantaina ja nyt jo kahtena päivänä missannut jumpat jostain ihmeen syystä - kiire? Kiire ei ole mikään syy koskaan laiminlyödä itseään. Huomenna on onneksi Heidin vetämät bodystep ja bodypump - SINNE!!! Ja kaikki hyvin valtakunnassa.

Muuten, mahtavaa musakkia tulee YleX:ltä tähän aikaan tiistaina. Solid Steel tiistaisin klo 23-24: "jazz, breakbeat, funky rock, hip hop, techno, drum’n’bass, soundtracks, world music, electronic oddities... Tunnin saumattomasti miksattu, juontamaton mutta arkistojen aarre -tyyppisillä tv/leffa/ym -sämpleillä rytmitetty musiikkiretki."

PEACE.