Larppikonsepti-pohdintaa

Kesään on mahtunut monta larppia, tälle viikonlopulle kaksi. Tässä mietteitäni.

Ensimmäinen oli perjantain Mikin "Heräsin pimeässä", replay metsässä tapahtuvalle seikkailulle. Enempää en paljasta etten vain vahingossakaan spoilaa ketään, joka on menossa seuraavaan pelautukseen. Älkää muutkaan spoilatko. Konsepti on kerrassaan toimiva, pelialueeksi valittu Lintulampi täydellinen. Peli alkoi illan hämärtyessä ja päättyi kahden maissa. Peli oli niin mukaansatempaava, että en muistanut nälkää tai väsymystä ennen kuin peli oli ohi. Kiitos Mikille tästä jälleen aivan mahtavasta pelistä! Hahmoni oikeudenhimoinen luonne sopi peliin loistavasti ja siksi halusin pelata sitä toistamiseen - tämä oli toinen pelikertani.

Toinen peli oli lauantain Sacoidosan sisäoppilaitos, jonka järjesti Eve. Evelle kaikki kiitos ja kunnia ja syvä etiketinmukainen kumarrus ennen kaikkea määrätietoisuudesta pelin järjestämisessä. Peli alkoi ajallaan, mikä on ehkä suurin haaste koko OIEI:n pelien historiassa. Pelaajan silmissä kaikki näytti toimivan moitteettomasti.

Pelissä oli muutamia uusia pelaajia ja uskon, että valmis koulupäivän ohjelma sopi heille erityisen hyvin - ei tarvinnut uskaltaa tehdä mitään kovin omaperäisiä ratkaisuja, vaikka tunneilla joutuikin esille opettajien ahdistellessa vaikeilla kysymyksillä ja runojakin piti ääneen lausua. Jatko-osa olisi sopiva peli mainostettavaksi uusille larppaajille, jotka haluavat tutustua larppaamiseen kevyellä juonikuviolla ja eläytymispainotteisesti. "Ooh, toi ope on niin ihana"-tyyliset hahmot sopivat hyvin peliin. Periaatteessa koulun ulkopuoliset juonikuviot eivät paljoa hahmoa liikuta, koska varsinaiset ratkaisut jäävät peliajan ulkopuolisiksi. Hahmojen välisten tilanteiden pitäisi olla riittävän räjähdysalttiita, että jotain konflikteja syntyisi.

Kyseessä oli kaksi täysin eri konseptia. Sarcoido oli peli, jossa oli laadittu tarkka tuntiohjelma ja peli eteni sen mukaan. HP:n konsepti taas antaa pelaajalle tunteen, että hän on oman pelinsä sankari, vaihtoehtoja erilaisiin ratkaisuihin on monta. Molemmat konseptit kestävät kierrätystä.

Sarcoidosassa peliä pitivät raameissaan persoonalliset opettajahahmot, jotka toisaalta antoivat oppilaita pelaaville hauskoja hetkiä, mutta toisaalta olivat enemmän näyteltyjä kuin spontaanisti larpattuja.

Peli keskittyi tunnelmaan enemmän kuin juonien kehittelyyn, mikä oli oman hahmoni kannalta epäsuotuisaa. Hahmolla oli paljon ristiriitaisia tilanteita päässään, joista edes joku olisi pitänyt saada järjestykseen jonkinlaisella toiminnalla. Suuri osa asioista oli sellaisia, että niiden ratkaisut oli jätettävä hamaan tulevaisuuteen, mikä on aina äärimmäisen turhauttavaa larpissa, jossa kaikki on kuitenkin tässä ja nyt, ja tämän pelin aikana. En jaksa koskaan pohtia mitä pelin jälkeen hahmolle tulee tapahtumaan, mielestäni sen ajattelu on joutavaa mikäli haluaa päästä pelistä "yli" ja takaisin normaaliin elämään.

Kouluun sijoittuva peli toimisi konseptina ehkä vielä paremmin, mikäli siinä annettaisiin pelaajille vaihtoehtoja toimia ryhmässä - eikä näin ollen täysin opettajahahmon johdattelemana. Ryhmätehtävissä opiskelijahahmot voisivat enemmän tuoda esiin niille tyypillisiä ominaisuuksia, samoin ryhmissä opiskelijat voisivat olla tekemättä varsinaisia tehtäviä ja toteuttaa hahmojen tavoitteita juonittelemalla keskenään. Tämä voisi toimia paremmin niin että opiskelijat saisivat itse valita ryhmänsä. Hahmoni kontaktit sille tärkeisiin hahmoihin olivat vähäiset, koska hahmot olivat eri ryhmissä.

Pelaajat voisivat saada myös muuta toimintaa ja päästä toteuttamaan hahmon intentioita vapauttamalla hahmoja tunneilta esim. erikoisvapauksin, kuten Sarcoidosassakin tapahtui kun Kallen historianopettajahahmo pyysi kahta oppilasta vahtimaan toisten oppilaiden suorittaessa saamaansa rangaistusta. Vaihtoehtojahan on väärennetyistä lupalapuista päänsäryn valittamiseen. Toisaalta, jos tunnit ovat itsessään pieniä ohjelmanumeroita, voi olla että pelaajat itse haluavat nähdä ne vaikka hahmot haluaisivat olla pois tunnilta tekemässä jotain kiellettyä mutta ah, niin ihanaa.

Koulupeliin voisi sopia hyvin myös enemmän tai vähemmän valmiiksi kirjoitettu dramaattinen juonenkäänne, oli se sitten jonkun hahmon kilahtaminen ja panttivankien ottaminen, yllättävä tieto opettajan pedofiliasta tai muu kamala paljastus, oppituntien peruminen loppupäivältä rehtorin saatua tietää olevansa raskaana tai mikä tahansa muu pelin luonnetta muuttava tapahtuma, joka yllättävästi antaisi pelaajille vaihtoehtoja toimintaansa.

HP toimii periaatteessa minkälaisilla hahmoilla tahansa. Peli ja ympäristö, pimeä metsä, ovat itsessään jo pelottavia, ihan oikeasti, off-game. Pelissä on toiminnallisuutta, mutta ei irrallista "tekemistä tekemisen takia", vaan peliin saumattomasti kuuluvaa. Hahmon sisäinen maailma on oleellinen ja on nimenomaan kyse siitä miten hahmot toimivat keskenään vuorovaikutuksessa. Yksinkertaisessa konseptissa on siis monta kiehtovaa tasoa. En tiedä onko Mikki itse niitä analysoinut ja pelin nerokkuutta käsittänyt.

Jos vain Mikki suo, olen mielelläni kirjoittamassa hahmoja seuraavaan pelautukseen nähdäkseni minkälaista vaikutusta kirjoitustyylin ja tarinoiden muuttamisella on pelaamiseen ja pelaajan ratkaisuihin pelin aikana. Peli ainoastaan paranee toisella pelikerralla ja avaa uusia ulottuvuuksia, joten suosittelen kerran jo pelanneita mukaan ennakkoluulottomasti. Ja ne, jotka eivät ole vielä pelanneet... no, sanoma lienee selvä?