Nyt se paljastui. Jasmin heikko kohta. Jasmine (aka Smailihain Cappas vaan, s. 3.10.2003) on ruskeapilkkuinen dalmatiankoira, nöyrä ja kiltti lemmikki, joka syö mitä vaan, mutta
himoitsee viinirypäleitä. Sen ilme oli ennennäkemätön, kun söimme Mikon kanssa viinirypäleitä. Jasmin katseessa kulminoitui kaikki mitä
palvominen voi syvimmässä merkityksessään tarkoittaa. Jopa kuolapisarat tippuivat sen suupielistä - tällaista ilmiötä emme olleet aikaisemmin nähneet tämän yksilön kohdalla. Kuola ei tosin ollut pitkää, paksua ja nauhamaista, kuten joillakin koirilla. Jotain rajaa sentään. Jotkut siis käyttävät koiran kouluttamisessa makkaranpaloja, mutta näköjään viinirypäleet toimivat vielä paremmin.
Hulluilla on halvat huvit jne... meidän elämä on yhtä Avaraa Luontoa näiden indoor petsien kanssa. Eikä niistä luovuttaisi mistään hinnasta. Jonkunlainen outo laumahan tämä on. Ja rakas. En koskaan selviäisi parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ajattele eläinten kanssa elämisestä samalla tavalla kuin minä. Siinä mielessä olenkin onnekkaassa asemassa, että Mikko ymmärtää. Enemmän kai nuo elikot ovat Mikkoon rakastuneet kuin minuun... vaikka minäkin kelpaan kyllä rapsuttajaksi ja syliksi silloin kun Mikko ei satu olemaan saatavilla.
Kuvassa Jasmi sunnuntaikävelyllä 3.4.2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti