Taistelua levottomuutta vastaan

Levottomuuteni johtuu siitä, että

a. vaiheessa olevan koulutehtävän deadline lähestyy. Saan kyllä tehtävän ajoissa tehdyksi. Tilanne ei aiheuta paniikkia, vain pientä levottomuutta. Silti olisin iloinen jos saisin tehtävän huomenna tehdyksi. Siis OLEN iloinen KUN saan sen huomenna tehdyksi.

b. pääsen ajamaan autolla musiikkivideofestivaaleilla ja kuskaamaan ihmisiä ja tavaroita. Olen ihan hyvä ajamaan ja tykkään ajaa, koska itsellä ei ole autoa ja en pidä sitä jokapäiväisenä tylsänä asiana. Tämä on yksi esimerkki elämän pienistä iloista, iloita siitä että saa ajaa pakettiautolla. Nöö-nöö...

c. koulu alkaa kohta. Siitä on kauhian pitkä aika kun on viimeksi ollut siellä. Onneksi löydän sinne, koska koulu näkyy kaikista meidän ikkunoista. Siellä se on. Ja Mikolla alkaa koulu HUOMENNA! Ei se vissiin ole sitä oikein tajunnut vielä...

Haluaisin järjestää joku päivä Alias-maratoonin. Tarkoitus on katsoa 2. kautta. Ainakin Kertta ja Reetta ovat ilmaisseet halukkuutensa tällaiseen passiiviseen sosialisointiin. Ehdottaisin perjantaita 2.9. ja lauantaita 3.9. Lauantaina on tosin Toppilan lukiolla joku tapahtuma, minne pitäisi mennä kertomaan nuorisolle mitä larppaaminen on. Se on yhtä helppoa kuin selittää jollekin, joka ei ole koskaan nähnyt kissaa, että minkälainen kissa on. "Se on vähän niin kuin koira, mutta pienempi ja sanoo miau". Ei siitä saa oikeaa kuvaa kuuntelemalla, se pitää itse kokea.

Beauty Centerin syksyn lukujärjestys näyttää fantastiselta. 49 tuntia viikossa. Pitäisi löytyä muutama joille jaksaa perseensä heivata. Yritän raahautua myös uusille tunneille, BC:llä kun on tarjolla bodybalancea, bodypumppia, bodycombattia, bodysteppiä, RPM spinningiä, pacea, bailatinoa, pilatesta, fitballia sekä muutamaa muuta jumppaa. Jäsenkortille löytyy siis vastinetta ja vaihtelua saa helposti. Bodycombattia on kolmesti viikossa, ou jea. Ja bodypumppia on tarjolla joka päivä, parhaimmillaan pari tuntia päivässä.

Olen hieman hajalla, koska helokkiöljykapselikuurilla kasvattamistani kynsistä yksi katkesi eilen. Olen tasapainottavasti iloinen, että parisuhde toimii, kissa ei kuollut yön aikana pudotuksesta aiheutuneeseen aivoverenvuotoon, täällä on melko siistiä (ei koske tätä työpöytääni, joka on kaaoksessa), kävin Jasmin kanssa tänään kävelemässä kaupunkilla eli se on saanut pitkästä aikaa olla monta tuntia ulkona ja oli kaiken lisäksi aivan mahtava ilma. Näin Anuakin kaupungilla. Illalla löysin itseni vielä bodybalancesta.

BC:llä sali oli muuten aivan täynnä, nyt on ihmisillä tullut taas syksylle tyypillinen "aloitan uuden elämän, löydän omaa aikaa ja panostan itseeni"-periodi. Onnekkaimmat jäävät koukkuun. Osa jää sohvalle. Tasapaino liikkumisen ja sohvan väliltä on löydettävissä. Olen minäkin tänään sohvalla löllinyt ja katsonut Dr. Philin. Se äijä on ihan guru. Silti, jos kysyttäisiin, kumman kaa, Dr. Philin vai Christian Balen...

Onnistuin auttamaan Mikkoa tänään Han Moo Don alkeiskurssin mainoksen tekemisessä. Pari vuotta viestinnänopiskelua ei ole mennyt täysin hukkaan. Tosin suurin osa tuntemistani ihmisistä osaisi kyllä tehdä Photoshopilla ihan vastaavanlaisen räpöstyksen. Tai sitten ei.

Nyt menen antamaan niskahieronnat avomiehelle, joka kuuliaisesti siivosi tänään. Samalla katsotaan House of Flying Daggers-leffa. Mielessä kävi, että huomenna voisi herätä niin aikaisin, että kävisi Jasmin kanssa aamulenkin rullaluistellen. En ole tänä kesänä rullaluistellut ja kohta alkaa olla viimeiset hetket käsillä. Jos vain pääsisi ulos niin aikaisin ettei ole vielä muita ihmisiä tiellä ja voisi pitää Jasmia vapaana. Minusta ei löydy riittävästi Pelkokerroin-mentaliteettia, että pitäisin narusta kiinni jos pilkullinen salama saa vainun ja päättää oikaista ojan yli...