Torstai

Tänään kävin pitkästä aikaa fitball-tunnilla. 45 minuutin jumppa herätteli eloon sellaisia lihaksia, joita ei yleensä tule treenattua muilla tunneilla. Monta kertaa tuli raja vastaan jaksamisessa. Todella tehokasta, todella hauskaa. Pallon kanssa punnertaessa hikipisarat tippuivat lattiaan. On se ihanaa, on se.

Voipi olla että olen jonkinmoisessa koukussa liikkumiseen. Se on kyllä ollutkin tarkoitus. Säännöllisen liikkumisen aloittaminen maaliskuussa 2004 oli yksi elämäni parhaista päätöksistä, ellei jopa paras. Liikunnasta saatua kokonaisvaltaista hyvää oloa ei voi verrata oikein mihinkään muuhun. Se on omaa aikaa, se on itseensä panostamista, se on oman eliniän pitkittämistä, työkyvyn parantamista, jokaisesta päivästä tulee parempi kun jaksaa paremmin pienetkin asiat. Musiikin mukana liikkumisen hurma, lihasten polte tai keskittyminen tasapainoliikkeeseen katkaisevat päivän, rentouttavat, pysäyttävät aivojen ylikierroksilla käyvän ongelmanratkaisun (ja antavat alitajunnan työstää asioita ilman että itse sotket niitä järkeilylläsi) ja liikunnan jälkeinen olotila on usein euforinen.

Koskaan ei ole jumppaan lähteminen kaduttanut. Pidän pienimuotoista päiväkirjaa jumppaamisistani, säilytän kirjaa Beauty Centerillä pienessä kaapissani ja kirjoitan sinne aina missä jumpassa olen käynyt ja minkälaiset on fiilikset sen jälkeen. Nyt olen uhkarohkeasti ottanut tavaksi myös kirjoittaa seuraavan päivämäärän jo valmiiksi, toistaiseksi tämä systeemi on toiminut... Viimeisenä kirjassa lukee tällä hetkellä "perjantai 19.8.2005". Siispä huomenna klo 11 bodypumppia.

Anun kanssa kävin intialaisessa. Ei löytynyt muuta vaihtoehtoa, joka olisi yhtä paljon kiehtonut... kun se linssi makhani on niin hyvää! Söin sitä eilenkin kun kävin siellä Reetan kanssa... On se hyvä että on ystäviä joiden kanssa voi nauttia lounasta. Ihanaa kun on nyt ollut aikaa tällaiseen. Anun kanssa jaetut hetket ovat kullanarvoisia. Tapasin Anun monta, monta vuotta sitten, kun treenasimme pari kertaa jossain teinibändiprojektissa, Anu soitti rumpuja, minä lauloin. Jokin kosminen syy sai meidät ystävystymään. Kosminen syy on paljon parempi kuin yksi yhteinen mielenkiinnon kohde, josta ei voi loppujen lopuksi keskustella ikuisesti.

En ole loputtoman sosiaalinen enkä jaksa kovin hyvin jauhaa yleistä skeidaa mistä tahansa. En jaksa lässyttää tuntikausia turhista asioista. Keskustelun on mentävä syvemmälle, niin että se rakentaa jotakin. Minulla on muutamia ystäviä, joiden kanssa olen samalla aaltopituudella ja joiden kanssa keskustelut ovat antoisia ja jotenkin omaa ajattelua kehittäviä. Sitten on niitä, jotka eivät osaa puhua asioista avoimesti, antaen aiheeseen omaa näkökulmaansa rehellisesti, vaan puhuvat yleisellä tasolla asioista, joista heillä ei ole omakohtaista kokemusta, ihan vain lämpimikseen. Lämpimikseen puhuminen on maailman turhinta ajanhukkaa.

Kävimme Mikon kanssa katsomassa uuden Batmanin. Elokuva oli erittäin pätevä erikoistehosteiltaan, näyttelijäsuorituksiltaan (paljon ykkösrivin starboja) ja jopa dramaturgisesti moitteeton - kaikki Tomi Tuikkalan opettamat toimivan käsikirjoituksen ehdot täyttyivät (olen sydämeltäni ikuisesti entinen tuleva tuottaja). Tunnen olevani hieman jäävi arvostelemaan elokuvaa kokonaisuutena, sillä Christian Bale lukeutuu ehdottomasti seksijumaliini. Sillä vartalolla - KEVYESTI! Kyllä se puntti tekee miehen ruholle hyvää. Kukapa nainen ei haluaisi omaa supersankaria?

Minna tuli illalla meille syömään soijapyörykkä-juusto-omena-viinirypäle-coctailtikkuja. Minnan kanssa aika kuluu aina kuin siivillä, meillä on niin paljon yhteistä, vaikka olemmekin toisaalta kaksi täysin erilaista persoonaa. Kai jollain tavalla tasapainotamme toisiamme, vai...? En muista miten se meni, mutta saattoi olla että houkuttelin Minnan pitkästä aikaa mukaan bodypumppiin ja koska itse olen addikti, oli hauska kuunnella tänään Minnan hehkutusta. HYVÄ BODYPUMP TEKEE IHMEITÄ SIELULLE JA RUUMIILLE! Minna ihan hehkui kuin rakastunut ihminen. Sanotaan että rakastunut ihminen on kaunis, mutta kyllä se bodypumpin jälkeen punaposkinen ihminenkin on aika nätti. En tarkoita kylläkään itseäni, joka lähden jumpasta kuin jumpasta naama tulipunaisena, tukka sekaisin ja hiestä märkänä kuin uitettu koira...

Minna on siis luokkakaverini, joka kylläkin nyt vaihtaa ryhmää, kun pääsi opiskelemaan samaiseen kouluun kätilöksi. En ole hetkeäkään pelännyt että ystävyys kärsisi millään tapaa tämän muutoksen takia. Hassua ajatella että tapasimme vain joskus puoli vuotta sitten... Meillä on hyvin samanlaiset arvot ja maailmankatsomus. Seura tekee kaltaisekseen, joten eikö olekin luonnollista, että valitsen itseäni älykkäämpää, kauniimpaa ja hauskempaa seuraa?

Hyvän päivän merkki on se, että ei jaksa katsoa edes Pelkokerrointa. Illan tarkoitus on se, että haluaa mennä nukkumaan. Heräsin tänään ennen kuutta, toivottavasti myös huomenna. Annan itseni herätä kun siltä tuntuu, mutta aamut ovat tehokkainta aikaa. Herätessä koko keho ja mieli kiljahtavat "VIHDOINKIN!"

Olen saanut aloitettua koulutehtävän, joka pitää palauttaa 26.8. Ei mitään stressiä. Tosin sen tekemistä hidastavat musiikkivideofestivaalit, joille olen menossa talkootyöläisenä kuskiksi ainakin kolmena päivänä. Soittelin ja kyselin tänään lisätietoja kun missasin tiistain infotilaisuuden. Sanoin että "siitä tulee varmasti hauskaa" ja oli ihanaa kuulla kun puhelimen toisessa päässä ollut täti sanoi että mulla on hyvä asenne.

JEE JEE, HYVÄ MEININKI on aina hyvä asenne.

Asiat loksahtelee. Huomenna tulee toivottavasti kaninhäkkien ostaja, häkit vievät ihan turhaa tilaa. Sain tänään tilattua verokortin Jameraa varten. Kävin kampaajalla ja tukasta tuli kauhean paljon käyttökelpoisempi. Kampaaja oli tosi hyvä ja asiansa osaava (Ponnarissa semmoinen uusi kampaaja kuin Anne-Mari, suosittelen). Kampaajaa ennen kosmetologi värjäsi ripset ja kulmat - ja nyppi myös, auts. Ajattelin että pitää varata aika jalkahoitoon niin että on ehtinyt siihen mennessä tulla opintotuki. Harkitsen taas opintolainan ostamista, ettei vain korkea elintasoni pääsisi laskemaan. Onhan sitä lainaa jo vissiin viis ja puoli tonnia. Että ei se tonni lisää tunnu missään... (Raha ei tee onnelliseksi, mutta ne tavarat, joita sillä rahalla saa... Minäkö materialisti?)

Oli hauskaa tänään pitää hametta ja saappaita. Tuli oikein sellainen tunne, että pitäisi ostaa oikein hyvät saappaat syksyksi. Se on ihme miten naisellisen olon hame ja saappaat tekevät. Oli kiva hulmautella uutta kevyttä tukkaa ja kipsutella kipokipokengillä. Ei ole vaikeaa sanoa kumpi on naisellisempaa, lenkkarit vai korkeakantaiset saappaat? Urheilutoppi vai push-upit? Tukka auki tuulessa liehuen ja kosmetiikalla jokainen suortuva eroteltuna vai jumpan ja suihkun jälkeen märkänä poninhännälle kiskaistuna?

Nyt nukkumaan, huomenna on uusi päivä, joka on epäilemättä aivan mainio.Toivottavasti ehdin huomenna vastaamaan tuntemattomaan numeroon, josta minulle on soiteltu pitkin viikkoa, mutta olen aina silloin ollut jumpassa tai suihkussa tai jossain muualla poissa puhelimen äärestä. Se on kuitenkin ilmoitus, että olen oikeasti adoptoitu ja olen perinyt hiihto-onnettomuudessa kuolleilta biologisilta vanhemmiltani miljoonaperinnön. Tai voi se olla lehtimyyjäkin.