Tapahtui tässä jaksossa:

Melko tuskaton herätys klo 5.45. Katrin tapaaminen etupihalla klo 6.00. Ilma oli kosteaa ja tuoksui hyvälle. Yllätyn joka kerta aikaisen aamun ihanuudesta.

Vesijumppaa klo 6.30-7.15. Rankkaa. Miten ne mummot jaksaa porskuttaa mukana? Poistuttuamme uimahallilta aamu oli jo valjennut.

Kaurapuuroa. Tiskikoneen tyhjentämistä ja pyykkien kuivamaan laittamista.

Kouluun kävellen ihanassa tuulessa klo 10. Sweetest Poison soi mp3-soittimessa.

Nuokkumista Tieteellisen tutkimuksen perusteet-tunnilla itsestäänselvyyksien puuroutuessa korviin. Minna sanoi että tuoksun hyvälle (sääntö numero 1: älä koskaan unohda kohteliaisuuksia).

Ruokalassa jonottamista n. 20 min ja ruoan ravitsemuksellisten puutteiden arvostelua n. 20 minuuttia.

Päivän pikainen pelastaminen valituksen keskeltä istumalla hetkeksi samaan pöytään Oton, Tuukan ja Mikon kanssa. Oton opettavainen tarina kahdesta sammakosta ja maitotonkasta.

Aktiivista silmän ja korvan rakenteen opiskelua anatomian kurssilla. (Jätkä on ihan mielissään!) Ahaa-elämyksiä. Äiti oli yrittänyt soittaa kesken tunnin.
Soitto äidille töihin, oli palaverissa, ei voinut tulla puhelimeen. Käskin soittaa takaisin jos on tärkeää asiaa.

Kotiutuminen sateessa kävellen kuunnellen Sweetest Poisonia.

Lusikallinen maapähkinävoita.

Harkitsemattomien viestien kirjoittelua Seksuaaliterveyden edistäminen-verkkokurssille.

Äiti soitti ja käski varata paikan huomiselle klo 17 pace-tunnille (se on tärkeää!).

Valmistautumista bodycombat-tunnille. Päivätanssit Usherin Caught Upin tahdittamana. Pää oli kipeä ja väsytti, mutta bodycombattiin oli pakko päästä, koska olin itselleni luvannut.

Pyöräilyä keskustaan kuunnellen erästä jo muutaman kerran mainittua kappaletta.

Paikalla Beauty Centerillä -harvinaista kyllä- ajoissa. Bodypump-ohjaaja Virpan pitämä Tupperware-esittely viihdytti ennen jumppaa - tai siis tarjolla olevat nachot ja salsa.

Uusien rannehikinauhojen asennus ranteisiin.

Bodycombat-tunti. Ehkä yksi parhaista liikuntakokemuksista ever. Niin hauskaa, niin hikistä... olen koukussa! Seuraava combat johon mahdollisesti pääsen on vasta ensi tiistaina...

Poistuminen salista naama punaisena. Ohjaaja Heidi (<3<3<3) antoi hyviä neuvoja pohkeen ja jalkapohjan lihaksien aineenvaihdunnan parantamiseksi ja näin ollen kramppien estämiseksi. Päkiät tuntuivat hieman "palavan" kitkasta tunnin aikana, pitää ostaa paremmat kengät, jotka tukevat enemmän niin ettei jalka pääse liikkumaan kengän sisällä edestakaisin. Nykyiset ovatkin palvelleet jo niin kauan kuin jaksan muistaa.

Seuraava keskustelu on nauhoitettu tunnin jälkeen, kun olin viemässä kamoja lokerolleni:

Virpa: Hanna hei.
Minä: ...mistähän hemmetistä se mun nimen tietää... mitä mää nyt oon tehnyt...
Virpa: Mulla olis sulle töitä tarjolla.
Minä: ...ei koskaan tiedä mitään hyvää...
Virpa: Lähepä Tupperware-myyjäksi.

Sanoin vastaukseksi jopa että "mun täytyy nyt kuule vähän miettiä tätä, yleensä innostun ja lähden liian helposti mukaan kaikkeen". Onko musta tullut joku AIKUINEN?!? Daah. Saila ja Anne puhuivat täkyllä ympäri, mutta sovittiin sitten että Virpa soittaa mulle perjantaina (jolloin voin sanoa pitkään pidättelemäni EIn).

Elämä on nyt niin helppoa ja mukavaa, en halua mitään ylimääräistä stressiä. Asiat on ihan jees kun käy vähän koulussa ja käy vähän jumpalla. Jee jee, hyvä meininki. Ei mitään turhia järjestelykysymyksiä.

Minä olen tyttö, joka ei osaa sanoa EI. (Jos Nu Pagadin poika kysyis niin en ainaskaan... lääh.) Ehkä tällä kertaa olen tylsä ihminen ja sanon että sori, ei pysty.

Pyöräilyä kotiin - you know the soundtrack of my reality spinning. Kotona lasi soijakaakaota ja paahdettua ruisleipää juustolla. Nam.

Hyvä pössis. Löhöämään ja katsomaan tuleeko telkkarista mitään. Lakkaan kynnet ja luen eilen Stockalta ostamaani amerikanmaalaista Oxygen-naisten fitnesshömppälehteä (yritän kompensoida näillä sitä, että minulla kasvaa enemmän rintakarvoja kuin Mikolla ja että röyhtäilen kuin joku sika mies). Huomenna alkaa koulu vasta puoli yhdeltä. Viimeisen kerran Sweetest Poison ja sitten se on niin puhki kuunneltu että siitä ei enää kiksejä irtoa.

NIIN HYVÄÄ, NIIN KEVYTTÄ ON TÄMÄ ELÄMÄ!