Jalostamattomia ajatuksia tiestä, joka vie sinne, minne haluat mennä

Aloittaminen on vaikeaa, jos tavoitteet ovat liian korkeat. Otetaan esimerkiksi lenkkeilyn aloittaminen. Lähdetään tohisten lenkille. Juostaan tunti liian kovaa. Kotiin päästessä on paha olo. Liikunta on syvältä. Ei enää koskaan. Sohvalla on turvallista, korkeintaan selkä puutuu. Lenkin jälkeisenä päivänä tuntuu joka paikassa. Tyhmä idea koko liikunta.

"Ei tämä ollut mun juttu". Et voi tietää sitä yhdellä kerralla! Minä ajattelin, että juokseminen ei ikinä maailmassa olisi minun, kömpelön punkeron "oma juttu". Tee siitä oma juttu! Juoksemisella ei ole mitään sitä vastaan, että se on sinun juttusi, josta sinä saat voimaa ja energiaa. Eikä se todellakaan ole keneltäkään pois. Pitääkö sinun olla heti Juoksija (voit korvata tuon millä tahansa Tekijällä)? Minkälainen hyvä Juoksija on sinun mielessäsi? Onko joku oikeasti syntyessään saanut jäntevät pohkeet ja sujuvan askeleen, vai voiko olla että ne on itse hankittu? Jos tunnet aluksi olevasi ihan kynynen Juoksija, olet kuitenkin Juoksija ja on todennäköistä, että jatkaessasi kehityt.

Kyseessä ei ole kilpailu. Kilpailet ainoastaan itsesi kanssa. Sinun ei tarvitse olla muita laihempi, viisaampi, kauniimpi, nopeampi, vahvempi, hauskempi, rauhallisempi. Mutta sinulla on oikeus pyrkiä niihin päämääriin, joiden katsot tuovan sinulle onnea. Itsensä kehittäminen ei ole kilpailua kenenkään muun kuin itsensä kanssa. Jos olet muita parempi, niin hyvä sinulle, mutta se ei kai ole elämän tarkoitus?

Aloittaminen vaatii kärsivällisyyttä - ensin kevyesti, sitten kun kunto on kohonnut, voi kokeilla enemmän rajojaan. On myös hyväksyttävä, että aluksi se vain tuntuu vaikealta ja mitään ei saa ilmaiseksi. Juoksun aloittamisessa voi mennä pari kuukautta, että juokseminen alkaa tuntumaan valehtelematta helpolta. Toiseksi, täytyy pystyä luottamaan siihen, että kerta kerralta lenkki tuntuu helpommalta. Jonkin ajan kuluttua siitä voi jopa nauttia. Ihan totta, nauttia! Ja sitten ollaan päästy käsiksi siihen, mistä hurmokselliset juoksijat puhuvat. Endorfiinia, beibi! Omien rajojen ylittäminen on fantastista. Rajat tulevat aluksi helpommin vastaan - miten ihanaa niitä onkaan työntää pois tieltä. Minä pystyn! Minä pystyn tähän! Siitä seuraa tunne, että pystyy itseasiassa melkein mihin tahansa.

Yhdellä asialla on tapana aiheuttaa ketjureaktio. Voimaantuminen on kökkö sana (empowerment, ihmisen omaehtoinen itsensä auttaminen), mutta siinä piilee hieno merkitys. Haluan nostaa esille ihmisen oman osuutensa oman onnensa seppänä. Jos haluat jotain ja totta vie sinä jotain haluat, sinun on itse otettava vastuu. Tai voit tietenkin vaipua omaan kurjuuteesi, mutta elämä ei ole sitä varten. Sinulle on annettu tilaisuus ja voit käyttää sen ihan niin kuin itse haluat. Sinulla on samat mahdollisuudet kuin muillakin pyrkiä unelmiisi. Kukaan muu ihminen sinua ei voi estää.

Minkä tahansa asian aloittaminen on vaikeaa, jos ajattelee "en pysty siihen" tai jos pyrkii täydellisyyteen. On hienoa joskus tehdä asioita pois alta vähän niin kuin toisella kädellä huitaisten ja huomata, että lopputulos on ihan kelvollinen. Kannattaa miettiä, paljonko aikaa ja energiaa käyttää joidenkin ongelmien ratkaisuun. Helpoin vaihtoehto voi olla oikea.

On tietenkin niitäkin, jotka eivät pääse lenkille asti. Jos päätät hölkätä 30 minuuttia, siihen menee 30 minuuttia. Eikö ole hullua, että mielessäsi siihen kuitenkin kuluu paljon enemmän? Yhdellä lenkillä et sitoudu urheiluhulluuteen loppuelämäksesi. Se on vain se yksi lenkki ja sinä pystyt siihen aivan kevyesti. Kun se on tehty, olet itsestäsi ylpeä, mielesi on rauhallisempi ja kehosi tyytyväisempi.

Tavoitteeksi ei ehkä kannata heti ottaa maratoonia vuonna 2010. Ota tavoitteeksi se, että lähdet tänään lenkille ja kävelet reippaasti 20 minuuttia. Jos kuuntelet musiikkia, se on 4-6 kappaletta, eipä sen enempää.

"Menemisen arvoisiin paikkoihin ei vie oikopolkuja."

Olemme kukin omalla tavallamme rajoittuneita. Kun tunnistamme rajamme ja ongelmamme, voimme etsiä ratkaisuja ja olla lopulta oman elämänsä herroja ja rouvia. Maailma on arvaamaton paikka, mutta se, että hallitsee omaa toimintaa ja ajattelua, on kuninkaallista ja meillä jokaisella on siihen oikeus. Jos et itse hallitse itseäsi, joku muu tekee. Alistummeko omiin rajoihimme? Mistä ne ovat tulleet? Miksi jokin asia on niin vaikea, pelottava? Miksi joskus on jo valmiiksi periksiantanut olo, kun on vasta ajatus jostain haaveesta, jonka haluaisi toteuttaa?

Avaa silmät ja huomaa, että sinä päätät. Kukaan muu ei laita roskaruokaa ostoskoriisi, ei kasaa liikaa tehtäviä työpöydällesi, ei pakota sinua valvomaan liian myöhään, lähtemään liian myöhään... Äläkä syytä yhteiskuntaa! Sinulle on annettu täysin toimiva keho ja mieli ja voit kaikissa toimissasi itse päättää mitä teet. Sinulle on annettu puhekyky ja voit sanoa "EI".

Meillä on elämä ihan täynnä puolen tunnin joutoaikoja. Tietenkin pitää varata aikaa suihkussa käymiseen, jos nyt puhutaan lenkillä käymisestä. Puolen tunnin joutoajat käyvät myös mihin tahansa muuhun. Paljonko menee koulutehtävän tekemiseen aikaa?

Tunnista omat raja-aitasi ja potki ne maantasalle! Ja mene siitä mistä aita on matalin.
Minua miellyttää ajatus "tee joka päivä yksi asia, joka pelottaa sinua". Sillä tavalla jokainen päivä on seikkailua, itsensä voittamista, etenemistä, rajojen kaatamista.