generated by sloganizer.net

sunnuntai, marraskuuta 13, 2005

Positiivista ajattelua

Olen törmännyt valitettavasti taas lähiaikoina ahdistuneisiin ihmisiin, jotka eivät ymmärrä ottaa vastuuta omasta elämästään. He eivät halua nähdä omia mahdollisuuksiaan, joita on paljon! En halua ottaa mitään vaikutteita noista ihmisistä. Kokemani järkytyksen vastapainoksi muistutan nyt itseäni siitä hyvästä, mitä minulle on annettu.

Olen kiitollinen, tyytyväinen, onnellinen.

Minulla on ihania ystäviä, jotka valaisevat pimeää syksyä. Kaipaan heitä, kun en ole heidän seurassaan. Saan nauttia ilmaiseksi heidän älykkyydestään ja huumorintajustaan, jakaa heidän kanssa elämän eriskummallisuudet, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, olla samalla aaltopituudella, vaeltaa yhdessä oikeaan suuntaan, nähdä sama määränpää ja pyrkiä siihen toista tukien. Mikään hyvä, joka koituu ystävilleni, ei ole minulta pois. Toivon heille parasta.

Voin itse valita seurakseni vain hyvännäköisiä, hauskoja ihmisiä, jotka ymmärtävät agenttijuttujen päälle. Minun ei tarvitse leikkiä kenenkään kanssa, jolla on Paska Asenne. Hyväksyn heidän olemassaolonsa maailman päällä ja haluan heille kaikkea hyvää, mutta minun ei tarvitse aktiivisesti pyytää heitä luokseni kylään pilaamaan ilmapiiriä.

Erilaiset ihmiset antavat näkökulmaa ja perspektiiviä. Minulla on ilo tuntea monenlaisia lahjakkuuksia. Elämäni on täynnä ihmisiä, jotka toivovat minulle hyvää ja jotka haluavat auttaa minua eteenpäin. Itsetuntoni on riittävän terve, jotta hyväksyn, että en voi miellyttää kaikkia ja minun täytyy vain pyrkiä siihen, minkä koen oikeaksi ja oltava rehellinen itselleni.

Rakkaat hellyyseläimeni Morko ja Jasmi muistuttavat joka päivä omalla tavallaan miten elämän voi ottaa rennosti. Kirmaaminen pihalla ilman mitään sen suurempaa syytä on fantastisen hauskaa! Itsensä venyttäminen pitkin sänkyä keskellä päivää on suuri nautinto! Ja hellyyttä halutessaan sitä pitää osata pyytää maukuen ja uristen! Raukea, onnellinen eläin näyttää mallia miten yksinkertaisen helppoa on olla raukea ja onnellinen.

Suku on turvaverkkoni. Nautin suunnattomasti tänään kun sain pelata korttia perheeni kanssa. Kukaan ei ollut vihainen, katkera, väsynyt... kaikki nauroivat. Näin sukulaisia isänpäiväkahveilla, kaikki tärkeitä ihmisiä. Näen mistä tulen. Minulla on maailman parhaat vanhemmat, korvaamattoman rakkaat sisko ja veli. Olen heistä kiitollinen joka päivä. Ylipäänsä olen onnellinen, että minulla on heidät ja että suhteeni heihin ovat hyvät. Näen heitä usein. Minulla ja perheelläni on paljon yhteistä. Äidin kanssa jopa samat harrastukset, se on hauskaa. Siskoni on oikea käteni, aina luotettava ihminen, joka ei voi paeta velvollisuuttaan kuunnella minua...

Minulla on kyky ja halu vaikuttaa omaan elämääni. Minulla on voimia toteuttaa yksinkertaisia reseptejä onneen. Vahvat jalat saa juoksemalla. Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Mitään ei saa ilmaiseksi, mutta mikään ei ole mahdotonta, kaikki on saavutettavissa. On selkeää mihin tiet johtavat. Olen riittävän fiksu ollakseni valitsematta tietä, jonka alussa on jo kyltti "umpikuja".

Olen kiitollinen, että olen löytänyt alan, jota pidän omanani, vaikka minua kiinnostavat monet asiat ja maailma on täynnä muitakin mielenkiintoisia asioita. Terveysala on mielestäni tärkeä ja laaja ala ja siihen voi yhdistellä kaikkea ihmiselon kannalta mielenkiintoista. Opiskelu tuottaa onnistumisen tunteita. Rakastan kihelmöintiä päässäni, kun joudun miettimään monimutkaisia asioita, kokonaisuuksia. Haluan tietää ja ymmärtää. Oppimani asiat muokkaavat minua, ymmärrän ja hyväksyn sen. Haluan tietää miten olla hyvä itselleni ja miten auttaa muita.

Minulla on materiaaliset puitteet kunnossa. Asun mukavassa kämpässä, 58 neliön kolmiossa, aivan koulun vieressä, vuokra ei ole paha, 457 euroa kuussa (jaettuna kahdella). Polkupyöräni on näppärä kulkuväline, jota ilman en pärjäisi. Kehoni toimii moitteettomasti, en ole ruma kuin lehmän perse. Itseasiassa olen ihan kohtuullisen näköinen emäntä hyvänä päivänä.

Minulla on riittävästi vaatteita, itseasiassa usein jopa liikaa. Minulla on hyvät juoksukengät ja hyvät jumppakengät - niihin liittyy lämmin tunne, koska kun laitan ne jalkaani, olen kuin lentävä norsu Dumbo ja pystyn mahdottomiin. Ja minulla on lämmin talvitakki! Ja pehmeä vaaleanpunainen kaulahuivi.

Minulla on tarpeeksi ruokaa kaapissa. Arvostan ruokaa todella paljon. Jos minulla on rahaa, ruokavarastojen täydentäminen on ensimmäinen asia listalla. Nautin hyvästä ruuasta, mutta ruoka on minulle vain ravintoa, ei mitään enempää. Elän ilman päihteitä, en kaipaa niitä ollenkaan. En tupakoi, olen onnellinen etten tyhmässä teini-iässä koskaan aloittanut koko hommaa, koska kaikki tupakoitsijat ovat jossain määrin tyhmiä ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan pysty olemaan satuttamatta itseään (pässit!) ja lopettamaan tuota turhaa ja vaarallista tapaa.

Olen onnekas, koska voin liikkua. Kehityn koko ajan. Saan liikunnasta iloa ja hyvän olon. Salilla, jossa käyn jumpassa, on ihana henkilökunta, joka toivottaa minut aina hymyillen tervetulleeksi. Tunnen olevani siellä kuin kotonani. Uskallan mennä jumppasalissa eturiviin. Uskallan olla oma itseni kaikessa rajallisuudessani, teen parhaani ja nautin siitä.

Minulla on toimiva parisuhde, joka on ylä- ja alamäkeä. Jaamme avomieheni kanssa saman maailmankatsomuksen ja arvot. Voin helposti nähdä meidät yhdessä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Haluan perustaa hänen kanssaan perheen ja elää elämäni hänen kanssaan loppuun asti taistellen parisuhteen ruusuissa ja piikeissä. Suhteessa on tilaa omalle itselle niin paljon kuin tarvitsee. Pystymme puhumaan asioista, hän on tarpeeksi rauhallinen että selviää vaikean luonteeni kanssa. En voisi kuvitella uskottomuutta, valheita tai väkivaltaa tässä suhteessa.

Minulla on joku, jonka viereen käpertyä. Minulla on joku, jonka kanssa tapella jos siltä tuntuu. Voin haaveilla tekeväni hänen kanssaan joskus lapsia. Ennen sitä voin haaveilla hankkivani hänen kanssaan toisen koiran. Paljon hauskempaa kuin haaveilu vain omista jutuista.

Minulle on annettu hyvät lähtökohdat. Olen syntynyt keskimääräiseen perheeseen länsimaiseen hyvinvointivaltioon. Minulla ei ole mitään syytä valittaa. Kaikkiin asioihin löytyy ratkaisu, kaikissa ongelmatilanteissa on vaihtoehtoja, aina on joku jolta voi kysyä. Olen äimistynyt minulle tarjotuista vaihtoehdoista, jotka ovat rajattomat! Elämässä on niin paljon koettavaa, maailmassa niin paljon nähtävää!

En kanna taakkaa, en katkeruutta, en vihaa. Minulla on hienoja kokemuksia ja huonoja kokemuksia, jotka ovat viisastuttaneet ja vahvistaneet minua. Tähänastinen lopputulos on ihan jees. Olen vapaa tekemään mitä ikinä elämässäni haluan. Mikään ei estä minua toteuttamasta itseäni ja unelmiani. Saan toimia lajilleni tyypillisellä tavalla. Olen onnekas, kiitän siitä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelin, että kirjoituksen alku oli kirjoitettu pilke silmäkulmassa? Toisaalta olen aina ollut hirveän huono huomaamaan koska naiset bluffaafat (johtuu ehkä siitä, että naisten mielestä minusta taas ei saa selvää).

Eräs ystäväni kertoi, ettei halunnut olla ystävä ihmisen kanssa, joka oli jatkuvasta huonoissa fiiliksissä. Hän perusteli asian sillä, ettei itse saanut tuosta ystävyydestä mitään (hän itse puolestaan oli lähes aina hyvissä fiiliksissä).

Itse olen ollut monesti olkapäänä ihmisille, joilla on mennyt huonosti. Osa näistä on ollut juuri tällaisia perusnegatiivisia ihmisiä. En ole kuitenkaan ottanut niitä ongelmia itseeni, vaan olen saanut tuosta ystävyydestä sen auttamisen tunteen itselleni. Eli pyytetöntä ystävyyttä se ei lainkaan ole.

Hyvä homma, että olet löytänyt noin paljon hyviä juttuja elämästäsi. Varmasti niilläkin, joilla on meneillään paskempi asenne löytyisi niitä - he vain keskittyvät siihen elämästään puuttuvaan asiaan. Mutta se on inhimmillistä. Vaatii kuitenkin melkoista kasvamista, ennenkuin siihen oppii.

Hanna P. kirjoitti...

Niin, kirjoitus oli tosiaan kirjoitettu pilke silmäkulmassa... En tiedä ketkä kaikki tätä lukevat, En valitettavasti osaa ennakoida lukijoiden huumorintajun tasoa. Pahoittelen väärinkäsityksiä. Mitään mitä kirjoitan, ei kannata ottaa itseensä, silloin kuvittelet vain itsestäsi liikoja jos uskot että kirjoitan Juuri Sinusta! Senkin narsistinen paska.

Minä harjoittelen positiivista ajattelua. Monet ystäväni pitävät sitä hyvänä asiana. Tunnen ihmisiä, jotka esim. elävät terveellisesti, ja se ei ole lainkaan vaikeaa. Yritän ottaa heistä mallia, ja etenen koko ajan.

Asiat eivät ole monimutkaisia ja vaikeita, jos niistä ei tee sellaisia. Yllätän itseni lähes päivittäin sillä, miten helppoa se loppujen lopuksi on syödä terveellisesti tai lähteä lenkille. Nukkumaanmeno ajoissa on kaikista vaikeinta, mutta sitäkin opettelen!

Minulla on huonoja aikoja, meillä kaikilla on. Silloin ystäviä tarvitaan eniten. Haluan olla uskollinen ystävä, joka ei jätä läheisiään yksin. Silloin tarvitaan positiivista ajattelua ja voimavarojen etsimistä. Jokaisella on mahdollisuus etsiä voimiaan, suojella itseään, pyytää apua. En ole ikinä kieltäytynyt auttamasta.

Minulla on ystäviä, jotka käyvät terapiassa ja syövät masennus- ja unilääkkeitä. He olivat ystäviäni jo ennen masentumistaan ja pysyvät ystävinäni kuolemaani saakka. Heidän masennuksensa ei määrittele sitä mitä he ovat minulle. Yhteistä ystävilleni on se, että he etsivät ratkaisuja, haluavat parantua ja eivät jatkuvasti vingu ongelmistaan vaan ymmärtävät että se ei auta mitään. Parempi keskittyä hyviin asioihin, vaikka vain istua sohvalla ja katsoa yhdessä telkkaria, mutta jatkuva märinä ei nosta ketään ylös.

Onneksi minulla on samanhenkisiä ystäviä, ja heitä on tarpeeksi. Kaikkia ei voi miellyttää ja jos joku ei ymmärrä näkökantojani, niin en voi missään nimessä siihen ketään pakottaa.