Älä uskottele itsellesi että kaikki on päin helvettiä.

Minna lähetti minulle todella hyvän linkin, jossa on paljon vegaanitietoa. Loistava sivusto, jonka puistattava propaganda tosin saattaa häiritä heikompia niin, että sivustolta poistuu nopeammin kuin sinne saapui - kaikki eivät ole valmiita ajattelemaan mitä todella syövät. En tiedä olenko minäkään. Jos ajattelen YHTÄÄN, päädyn siihen johtopäätökseen että veganismi on ainoa eettisesti hyväksyttävä ruokavalio. Ajattelemisen vaihtoehto on välinpitämättömyys - paljon helpompaa ja mukavampaa. Olen ollut vegaani nuorempana montakin vuotta. Nykyään syön maitotuotteita, munia ja kalaa, mieluiten luomutuotteita (se ehkä on vähentävinään kärsimystä, mutta ei sitä tosiasiaa, että eläin on hyödyke). Näissä asioissa olen toistaiseksi päätynyt tällaisiin kompromisseihin. Asiat eivät missään nimessä ole koskaan mustavalkoisia tai aivan yksioikoisia. Mielestäni oleellista on, miten valintansa perustelee - on monia ihmisiä, jotka eivät osaa perustella niitä yhtään mitenkään.

Sain pyörän huollosta. Maksoikin vain 76,60 € ja mielestäni vaihteet renkkaavat edelleen (voi kyllä johtua pakkasesta). No, kun kuljen pyörällä kouluun ensi maanantaista alkaen, säästyy bussikorttirahat (ihan kuin olisi olemassa joku vaihtoehto että menisin bussilla) ja kunto kasvaa. Talvipyöräily, jota olen aina kovasti mainostanut, tuntuu nyt kyllä melko tervaiselta hommalta. Olisi jo kesä!

Olenko jo sanonut että uusi bodypump on aivan loistava?

Porukat tulevat illalla tekemään tupatarkastuksen ja katsomaan Euroviisukarsintoja. Saa nähdä mitä sanovat sulhaskandidaatista, jonka tapaavat siinä samalla. Toisaalta en ole yhtään huolestunut, hyvä tyyppihän se on - ja vanhempani ovat myös. Toisaalta toivoisin, että vanhempani suojelisivat minua kaiken maailman idiooteilta, niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa isät haulikkoineen. Meidän perheessä on aina ollut mottona "tärkeintä että olet onnellinen". No daah! Minä ja minun arvostelukykyni.

Kävimme kämppiksettären kanssa Kaakkurin marketeilla ruokaostoksilla. Minna halusi shoppailla vaatteita ja minä taas tehdä ruokaostoksia, joten samoja hyllyjä ei jaksettu kiertää. Poistumisprotokolla oli hieman epäselvä, ja kännykkäni jäänyt kotiin, joten minä seisoin (lukitun) auton edessä puoli tuntia Minnan etsiessä minua kaupasta. Että näin. Kumma miten sitä saa ajan kulumaan odotellessa, kun kuuntelee eri autojen käynnistysääniä, mulkoilee ihmisiä ja leikkii kaikenlaisia hauskoja ajatusleikkejä.