Joskus kuun puolen välin jälkeen on kolme vapaapäivää. Ajattelin ehdottaa kotikollille, että jos käytäisiin Saimaalla porukoiden vuokramökillä vähän soutamassa ja lättyjä syömässä. Minikesälomareissu.
Epäilen Nuvaringin, tuon loistavan spontaanin seksin mahdollistajan ja miehen ehkäisystä vapauttavan kapineen, aiheuttaneen minulle parissa viikossa hormonaalisia mielenvinksautuksia hassunhauskan verenvuodon lisäksi. En tiedä onko naiselle hyväksi jos hän on 24/7 menkoissansa, henkisesti ja fyysisesti. Parempaakaan ratkaisua en ole keksinyt, joten menköön nyt sitten. Hyvällä mäihällä tätä hormonaalista ehkäisyä ei tarvitse käyttää loputtomiin. Mitä sitten jos siihen mennessä ehdin ajaa miehen hermoromahduksen partaalle.
Muuten, kun luin noita kirjoituksiani, niin huomasin taas kerran ajan suhteellisuuden. Se, jos joskus ottaa päähän vaikka pari päivää, tuntuu ikuisuudelta. Huojentavaa kelata taaksepäin ja muistaa, että itseasiassa vähän aikaa sitten oli vielä aika hyvä meininki. Jokainen murehdittu minuutti on hukkaan heitettyä elämää. Ja jokainen mukava hetki on laatuaikaa.
No ei vaan, kuuluhan surut ja murheet elämään. Niitä tulee kuitenkin jokaisen kohdalle teimme mitä tahansa, joten kannattaako niitä varsinaisesti kerjätä tai itse keksiä?
Kävimme tänään katsomassa welsh corgin pentuja. Ei me sellaista nyt ihan oikiasti olla laittamassa, eeeiii... aika suloisia ne silti oli. Nenässä tuntuu vieläkin ihana koiranpennun tuoksu.
Kyllä on keho tyytyväinen kun on jumpattu taas kunnolla. Pistän sen pitkälleen ja laitan nukkumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti