Kotoisaa

Komensin aamulla armasta tekstiviestitse TO-DO-listalla ja se oli tehnyt melkein kaiken mitä pitikin (lista oli epäinhimillinen, myönnetään, ja ei oikeastaan aivan tosissaan kirjoitettu, mutta tuo ottaa kaiken niin tosissaan, niinku tahallaan tosissaan), ja aivan ihana tonnikalalasagne odotti kun saavuin salilta. Miehiltä ei kannata odottaa liikaa oma-aloitteisuutta tai varsinkaan ajatustenlukukykyä. Vihjailu ei riitä.

Töissä oli semmonen Avonin joukkotilaushässäkkä, että purnukat toimitetaan töihin ja ne voi sitten maksaa ja viedä omansa. Tilasin parillakympillä kaikkia ihania tyttömäisiä juttuja. Parasta on se, että luultavasti unohdan koko jutun (11. päivä vasta tulee ne mömmöt) ja kun päivä koittaa, yllätyn iloisesti. Joskus jätän tahallani kolikoita takkieni taskuihin ja laukkuihin, että sitten ilahdun kun ne löydän. (Fiksua...)

Kyty tuli käymään ja on jotenkin hirmu liikuttavaa, kun ne tuolla viereisessä huoneessa jotain härväsi toisen tietokoneen kimpussa. Elämää ja elektroniikkaa riittää. Meillä on kolme telkkaria. Armahalla on kolme siskoa ja kaksi veljeä ja ne on kaikki aivan ylihuippuja.

"Tavoitteena olis tälle viikolle, että heräis joka arkipäivä yheltätoista". -Kyty

Jasmine ei enää rakasta minua. Leikkasin sen kynnet. Paska äiti, tulee töistä myöhään ja sittenkin vain rupeaa rääkkäämään. Jasminen nöyryys kääntyy sitä itseään vastaan. Se tottelee, ja sen naamasta näkyy iljetys - "minä säälittävä, tottelevainen koira". Ei se osaa muutakaan. Rakas mussukka.

Rupean nauttimaan kolmen vapaapäivän kunniaksi rakkaan voisitko-käydä-hakemassa-siideriä (pikkasen on hyvä palvelu, mutta katotaanpa vuoden päästä - tai kymmenen vuoden päästä!) ja sisustamaan olohuonetta eli heivaamaan näitä rojuläjiä huitsin kuideliin.

Hyvää oloa ja onnellista eloa sinullekin myös, lajitoveri. Ulkona on kaunis kesäyö, hengitä sitä!