Kuukausi sitten munasarjani näkivät unia, ja nyt näkevät taas. Olin viime yönä raskaana, mutta en tiennyt kenelle, koska ruumiini oli siepattu jollakin kierolla tavalla pois tietoisuuteni käytöstä enkä ollut tietoinen mihin sitä oli käytetty.
Olotilan on voinut tiivistää seuraavaan lauseeseen:
Olen väsynyt ja säälittävä rääpäle, jonka päälle jonkun pitäisi kakkia.
Elämästä puuttuu se manteli.
Tarvitsen henkistä ja fyysistä vastusta. Tasavertaisuus kanssani vaatii munaa. Olen ollut aika tylsistynyt ja turhautunut. Joojoo-miehiä kyllä tarvitaan, mutta ei täällä.
Liika järkevyys tekee elämästä hengetöntä. Muistan kun viimeksi olin aivan sekopäinen, se oli ihanaa.
Mitä tänne tultiin tekemään? Varmistamaan turvatoimien varajärjestelmiä?
Maria kiteytti oleellisen. "Tärkeintä on että me saadaan proteiinia." Käytiin Marian kans bodycombatissa ja pilateksessa ja sen jälkeen juotiin meillä teetä ja sitten vielä mentiin koirapuistoon, pikkasenko oli mukavaa. Mulla ei taaskaan ole ollut aikaa ystäville. Onneksi Maria teki tämän päivän niin helpoksi (sillä on auto).
Huomenna on viimeinen päivä harjoittelussa. Jei. Ja Jenkky tulee hakemaan autolla puoliseiskalta, niin johan on yhtä juhlaa. Sitten on kolmisen viikkoa aika mukavaa. Siis tyhjää kalenterissa. Millä täytetään?
KYLLÄ
KYLLÄ
KYLLÄ
KYLLÄ
KYLLÄ
Minulla on paljon energiaa, joka väärin kohdennettuna tuottaa vielä suuresti hauskuutta.
Hey, gorgeous! There's no need to be afraid. Olen maailman onnellisin tyttö muutaman ajatuksen takia, joita suuresti hellin. Tiedän tasan mitä haluan. Tämä hetki... oleellista! Mennyt on jo kaukana, huomista ei passaa mennä arvailemaan. Tällä hetkellä eksistenssi on haikea. Minä niin tahtoisin.
Hämäävän kirkasta, epäilyttävän selkeää... luultavasti huijausta.
Turha leikkiä ajatuksella mitä tekisit lottovoitolla, jos et ääliö edes lottoa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti